Kallella todettiin 2,5vk sitten kurkunpään tulehdus mutta ei saanu mtn lääkettä. Se sama yskä siis mikä on ollu käytännössä syntymästä asti mutta välillä vaan menee tosi pahaks. Nyt sitte tiistai-iltana oli lähellä et ambulanssi olis pitäny soittaa niin päästiin sit keskiviikkona päivystykseen ylimääräseks asiakkaaks. Ja vihdoin saatiin antibioottikuuri. Viime yönä sit heräsinki puolen yön aikaan siihen että Kalle ei saa henkeä. :( Enpä olis uskonu että kahdessa sekunnissa pääsee omasta makkarista poikien huoneeseen... Ja ne minuutit mitä Kallen kans oltiin hereillä tuntu kahdelta tunnilta. Otin pojan sitteriin oman sängyn viereen nukkumaan. Nyt tuolla jo naureskelee.
Tainalla ollu pari viikkoa on/off -kuumetta/lämpöilyä. Ja joka kerta ku on käyty ulkona, seuraavana päivänä lämpöilee/kuumeilee. :O
Nyt kuume on ollu pari päivää poissa, mutta yskä vaan pysyy. Yskänlääkettä nielty jo ainaki viikko. + Ventolinea joskus.
Ja viime yönä iloisesti sit Sarallaki nousi kuume! Ja on edelleen. :(
Paavo se vain jaksaa olla iloinen, reipas ja terve mies.
Ja mun oma isä sitte repäs! GRRR.
Me ollaan suunniteltu tän viikon lauantaita jo kolmisen viikkoa. Klo 10 mennään Saran kaverin synttäreille ja miehetki pääsee vihdoin tapaamaan toisensa! Ja sieltä sit mukulat väsyneinä Kannukseen, vietäis Kalle mun vanhemmille yöks ja Paavo kummilleen yöks että saatais olla neljästään tyttöjen kans. Ne todella tarvis "huomiopäivän". Niin se isä sit on PÄÄTTÄNY että tulee tänä lauantaina ennen klo 10 Villen kans rakentaan meille ton seinän valmiiks mikä ollu Villellä tekeillä vähän aikaa. Yritin hienovaraisesti ilmoittaa että meiän piti olla tyttöjen kans tämä lauantai ja Paavoki on menossa yökylään ja että jos teettä sitä seinää niin joudun meneen yksin koko köörin kans sinne synttäreille. Sano vaan että "no sitte meet". AAARGH!
Eiköhän nooita lauantaipäiviä tulis että sais yhen seinän pykättyä!!
Kummin tyttö (6v) oottaa aivan innoissaan että Paavo tulee...