Äidin kädet työstä niin ryppyiset,
ovat lapsen silmissä kauniit.
Pienen vuoteeseen peittelee iltaisin,
puolestaan Jeesusta rukoilee,
lapsosen uneen saattaa.
Äidin hopeiset hiukset kaunihit,
huolet elämän, aikaan saivat.
Kasvaa lapset liian sukkelaan
lentävät pesästä kauas maailmaan
äiti yksin Luojalleen huokaa.
Selkäkin painuu jo kumaraan
askeleet hitaaksi muuttuu.
Sydän äidin vaalii muistoja,
somista pikku lapsosistaan,
jotka kiire, vauhti vei mukanaan.
Äiti odottaa, odottaa lapsiaan,
joskus myös kotona käymään.
Kuluu ajan ratas vikkelään
pian jäljelle äidistä muisto vain jää,
älä hukkaa kallista, yhteistä aikaa.