Miks saatanassa uni menee aina sillon piiloon, kun pitäis nukkua ja on aikanen herätys?
Vaikka väsyttää ihan hemmetisti niin peiton alle sukeltaessa yhtä äkkiä virkistyy. Heti tulee mieleen
kaikkea kivaa puuhaa ja touhua. Yritä siinä sitten jotain. Monta tuntia pyörii kuin puolukka BB Einarin
perseessä ja katsoo minuutin välein kelloa. Hermo menee.
Tiedän taas miten tässä käy. Hikoilen kun sika sängyssä aikani. Sitten nousen ja kävelen ympyrää.
Olen kohta taas peiton alla silmät auki (kunnes luovutan). Hipsin alakertaan ja katselen telkkaria. Taas yläkertaan makaamaan sänkyyn ja vahtaamaan kelloa. Sitten huomaan että kohta kello jo
huutaaki herätyksen, joten on turha enää yrittääkkään nukahtaa. Ja sittenhän sitä tietenki sammuu.
Ja heti kun uni on makeimmillaan ja lentelen enkelten lailla pilvenhattaralla niin kello pirisee
tuomiopäivän voimalla. Silmät ristissä ja zombiena ylös ja töihin. Ja kuolleena tietenki koko päivän.
Päivän soudan töissä ja kotona pakko päässä päikkäreille. Sitten kuorsaan kolme tuntia sohvalla ja
sama rumba seuraavana yönä edessä. Sairasta.
Tuosta kirjotuksesta kukaan saa selkoa. Kunhan avaudun ja päästelen ylimääräsiä höyryjä.
Kai tämä kuuluu tuohon "sitten nousen ja kävelen ympyrää" -vaiheeseen. Seuraavaksi suuntana
kaavion mukaisesti taas sänky. Ei kun sinne siis takaisin.
Ps. Onneksi huomenna tulee Euroviisut. Saa ainaki yhden tekosyyn tälle hiipparoinnille.