IRC-Galleria

No nyt ois muutto suurinpiirtein suoritettu. kamat rantsus!

Ainut että kaksi tuolii ja pöytä sekä kone on vielä. ja paskanen lattia!

sinne sängyn alle mahtuu aika paljon paskaa jos sitä ei liian usein siivoo ja tarkista mitä siellä on ;) ei nyt onneks mitään yllätyksiä kuitenkaan ollu, kun talvel kerran siivosin niin oli homeisia vinyyli levyn kansia, ja mites se on mahdollista :o vissiin :P
no nyt oli onneks vaan suuria villa koiria ;D

olis vaan tehny miel jäädä pötköilee, eikä minnekkään kouluun lähtee...

no tuo tunne voi olla myös ollu tuttu muillaki, ainaki joinakin aamuina :D
itselläni se on aika usein...

Maanantaina alkaa tää: kaikki hommat niinku "plää, plää".
Tiistai vähän juttuu muuttaa, vaikka vielä särkee pää...
Keskiviikko näin, torstai toisin päin, perjantai on mielessäin!

Kaupungilla joukkoon hukun,
luona vieraan naisen nukun.
Aamu hänet vie, tuo velho kuka kumma lie...!?

Tää yö - mua kalloon lyö!!
Tää yö - kuin nahkavyö!!
Tää yö - mua silti helpottaa...

Perjantai työviikon lopettaa.

Viisi päivää mennä saa konttorissain pelkkää "plaa, plaa".
Vieraat herrat työstäin hyödyn saa, ei silti auta valittaa...
Mä ylitöihin jäin, käy myrsky sisälläin,
taas perjantai on mielessäin!

Kaupungilla yöhän hukun,
aamuviiteen siellä kukun.
Sitten jonkun luo mua joku toinen jostain tuo!

Tää yö - mua kalloon lyö!!
Tää yö - kuin nahkavyö!!
Tää yö - mua silti helpottaa...

Perjantai työviikon lopettaa...

Maailma on erilainen kuin silloin
kun mä tiesin mitä mä haluun
taivaalta sade valuu ankee

Silloin sade oli kristallitiara
joka kruunasi kauniiksi minut
mä en koskaan huolehtinut kun se lankee

Hän pyysi tanssiin, mä sanoin vie sä
hän oli tuoksu mun tukassa ja hiessä
hänen suunsa suolaiselta maistui


Ja huomenna hän järkyttyy
ja se on mun vika, se on mun syy
ja vaikka aivan samalta kuin silloin tuoksuu tahmee maa
nyt jalan alla se upottaa


Mä hajotin kuin lautasen seinään
sen kaiken mikä oli ennen
helposti, niin kuin ohimennen

Hän pyysi tanssiin, mä sanoin vie sä
hän oli tuoksu mun tukassa ja hiessä
hänen suunsa suolaiselta maistui


Ja huomenna hän järkyttyy
ja se on mun vika, se on mun syy
ja vaikka aivan samalta kuin silloin tuoksuu tahmee maa
nyt jalan alla se upottaa

Sen voi huomata että sua jännittää
Kun lahjaliiveissä näkyviin nännit jää
Kai sä odotat taas sydän syrjällään
Olenko mä jouluaattona kännissä

Ehkä vieraiden ilmeet sua hämmentää
Kun rintaliiveihin ujuttelen kämmentä
Sukulaisetkin pohtivat mielissään
Taasko se on jouluaattona kännissä

Sitä aina ei huomaa juodessa
että joulu on kerran vuodessa
Ja Aulikki tädin kotiviinistä
Koko suku jouluaattona kännissä
Jouluaattona kännissä

On koko väki joukolla leipää jonoteltu
Turkisliikkeen ikkunaan monoteltu
Moni pudonnut on pois tästä leikistä
Ja liian moni jouluaattona kännissä

Jos vain riippuvan jostain köyden nään
Kiedon kaulani ympäri köyden pään
Olenkohan uutenavuotena hengissä
Kun örisen jo jouluaattona kännissä

Sitä aina ei huomaa juodessa
että joulu on kerran vuodessa
Ja Aulikki tädin kotiviinistä
Koko suku jouluaattona kännissä
Jouluaattona kännissä

Sitä aina ei huomaa juodessaan
että joulu on kerran vuodessa
Ja Aulikki tädin kotiviinistä
Koko suku jouluaattona kännissä
Jouluaattona kännissä

Sota
joka estraadilla
kantaa vaatettaan
Sitä ahteria kumartaa
kaikki jotka vallan saa
Mielipide on järjestelmä
joka meitä kasvattaa
Lannoittamaan äitimaan
kunnes kaula katkaistaan


Karut ovat kädet
jotka takovat varallisuutta
Ruma on se mieli
mikä ei tunnista todellistuutta
Kuolema ei tahdo tappaa
vaikka sielulta ruumiin kuorii
Sielut vannottavat liittoja
liitto kestää ja kansa huorii
kansa huorii...



Uusi sukupolvi
kuolemasta krapulainen
Katsoo miestä
naista lasta likaista
Tuokaa ruokaa
ilman suuta kansa huutaa
Ja vaihtaa aterian
aseisiin ja materiaan


Karut ovat kädet
jotka takovat varallisuutta
Ruma on se mieli
mikä ei tunnista todellistuutta
Kuolema ei tahdo tappaa
vaikka sielulta ruumiin kuorii
Sielut vannottavat liittoja
liitto kestää ja kansa huorii
KANSA HUORII...

Lululla oli kolme mieltä,
Ja yksi niistä valtasi hänet iltaisin.

Hän illalla kohtasi rappiomiehet,
Illalla kohtasi rappiomiehet,
Myrkyistä kuiskien,
Rumuutta palvoen.

Muuten hän oli niin kuin
Yksi meistä vain,
Hän rokkia rakastaa
Ja öisiä katuja.


Päivällä oli toinen mieli,
Kun töihin kiiruhti hoitaja pieni,
Ei kiinnosta paljoa työt,
Silti ilmeet ylpeän.

Normiriemu valtasi heidät,
Kahvihuoneen kalpeat
Sairaanhoitajat.

Muuten hän oli niin kuin
Yksi heistä vain,
Hän rokkia rakastaa
Ja koukussa kiemurtaa.

Muuten hän oli niin kuin
Yksi heistä vain,
Hän rokkia rakastaa
Ja himmeitä valoja.

Lululla oli kolmas mieli,
Asematunnelin ovenpieli
Houkutti häntä
Ja viivytti kaipuun kuolemaa.

Asiaton oleskelu asemilla,
Heikkojen siitä on hyvä olla,
Lähdön läheisyydestä
He turvaa saa.

Muuten hän oli niin kuin
Yksi heistä vain,
Hän rokkia rakastaa
Ja lähdön tunnelmaa.

Muuten hän oli niin kuin
Yksi heistä vain,
Hän rokkia rakastaa
Ja öisiä katuja.

Elefantti-Antti oli norsu Afrikasta
ja Siili Suhonen oli Suomesta.
Elefantti-Antti oli norsu sirkuksen
ja hyvin hän tunsi Siili Suhosen.

Siili Suhonen asui ennen tunkiolla,
mut kivitalo siihen sitten rakennettiin.
Nyt Siili Suhonen asuu talon ullakolla,
mut ei se ole oikein onnellinen.

Jälleen oli ollut sirkuksessa näytös
ja elefantti-Antti oli väsynyt niin.
Ihmisiä kummastutti elefantin käytös,
kun Elefantti-Antti oli väsynyt niin.

Elefantti-Antti maahan painautui
ja silloin hyvän haltijan näki hän.
Elefantti-Antti siivet selkään sai
ja korkealla Antin nähtiin lentävän.

Siili Suhonen katsoi halkopinon alta
ja ajattelin:"aika minun lähteä on."
Myös Siili Suhonen sai siivet haltijalta
ja nyt on olo Suhosella huoleton.

Elefantti-Antti ja Siili Suhonen
nyt on heillä koti yhteinen.
On Siili Suhosella oma komposti
ja Elefantti-Antilla on savanni.

Hän tulee vastaan ei-mitään ilmein.
Nuori elämänsä on kahlittu vaunuihin.
On vainuissa lapsi, taas sataa lunta.
On tähdet yksin rooleissaan,
kun hän työntää lastenvaunujaan.
Ja kulkee ilman saattajaa.
Hän on ollut joskus nuori nainen.
Käyttänyt aineita spiidistä tinneriin.
Maanantai aamu on yhtä tuskaa.
Näin eilisen muistot vierellään, hän herännyt
tuntien kipeää. Yksin jäämisen tuntemisen häpeää.



HÄN ON NAHKATAKKINEN TYTTÖ
SAMA TYTTÖ ON NÄHNYT HELVETIN
NAHKATAKKINEN TYTTÖ
SE SAMA TYTTÖ ON USKONUT IHMISIIN



Hän tulee vastaan ei-mitään ilmein.
Tulee ei mistään ja päätyy ei mihinkään.
Tietäen on jossain yksinäiset, jotka nuoruuden leikeistä
luopuen paljon saivat vain yksinään kantaen, palapeliä
virheistä liitelleen.



On tyhjenyt estraadimme, on ihmiset jättäneet narikan tyhjilleen.
Takahuoneessa on vain pieni nainen, joka levinneet
maskarat kasvoillaa ja pudostaan päätänsä pahoillaan.
Ja show vain jatkaa kulkuaan.




HÄN ON NAHKATAKKINEN TYTTÖ
SAMA TYTTÖ ON NÄHNYT HELVETIN
NAHKATAKKINEN TYTTÖ
SE SAMA TYTTÖ ON USKONUT IHMISIIN