IRC-Galleria

voi vittujen vittu..Kyl sen huomaa että ei täällä vois enää kuvitella asuvansa koko aikaa, kun nyt jo vituttaa.. tää mesta vaan hajottaa, ehehe... kyl tääl välil ihan jees on mut ei liikaa..

...Nyt se pää hajoo tänne kotiin, ärsyttävä paikka.. mie kun luulin että ei täällä olo näin nopeesti rupee ärsytää, mut näköjään.. mikä tässä paikassa onkin että täällä jos liikaa on niin ahistaa heti.. ei jumalauta...
pois..pois..POIS..

No huh huh kun ollu kiireinen päivä, pikkasen ruppee väsyttää. ensin kaupungil ja sit äitin luona käymään ja siellä letun paistoo sun muuta touhua :P

Huomen aamul kyl vois nukkuu pitkään, että jaksaa sit viikonlopun yli juhlii loman alkua.

Onneks huomenna sitten olutta, ja ihan RENNOSTI!! :DD
sillai kunnolla LOMAN makuun!! ;D

Siis huomista ja viikonloppua odotellen innolla ja mielenkiinnolla :)

No nyt ois muutto suurinpiirtein suoritettu. kamat rantsus!

Ainut että kaksi tuolii ja pöytä sekä kone on vielä. ja paskanen lattia!

sinne sängyn alle mahtuu aika paljon paskaa jos sitä ei liian usein siivoo ja tarkista mitä siellä on ;) ei nyt onneks mitään yllätyksiä kuitenkaan ollu, kun talvel kerran siivosin niin oli homeisia vinyyli levyn kansia, ja mites se on mahdollista :o vissiin :P
no nyt oli onneks vaan suuria villa koiria ;D

olis vaan tehny miel jäädä pötköilee, eikä minnekkään kouluun lähtee...

no tuo tunne voi olla myös ollu tuttu muillaki, ainaki joinakin aamuina :D
itselläni se on aika usein...

Maanantaina alkaa tää: kaikki hommat niinku "plää, plää".
Tiistai vähän juttuu muuttaa, vaikka vielä särkee pää...
Keskiviikko näin, torstai toisin päin, perjantai on mielessäin!

Kaupungilla joukkoon hukun,
luona vieraan naisen nukun.
Aamu hänet vie, tuo velho kuka kumma lie...!?

Tää yö - mua kalloon lyö!!
Tää yö - kuin nahkavyö!!
Tää yö - mua silti helpottaa...

Perjantai työviikon lopettaa.

Viisi päivää mennä saa konttorissain pelkkää "plaa, plaa".
Vieraat herrat työstäin hyödyn saa, ei silti auta valittaa...
Mä ylitöihin jäin, käy myrsky sisälläin,
taas perjantai on mielessäin!

Kaupungilla yöhän hukun,
aamuviiteen siellä kukun.
Sitten jonkun luo mua joku toinen jostain tuo!

Tää yö - mua kalloon lyö!!
Tää yö - kuin nahkavyö!!
Tää yö - mua silti helpottaa...

Perjantai työviikon lopettaa...

Maailma on erilainen kuin silloin
kun mä tiesin mitä mä haluun
taivaalta sade valuu ankee

Silloin sade oli kristallitiara
joka kruunasi kauniiksi minut
mä en koskaan huolehtinut kun se lankee

Hän pyysi tanssiin, mä sanoin vie sä
hän oli tuoksu mun tukassa ja hiessä
hänen suunsa suolaiselta maistui


Ja huomenna hän järkyttyy
ja se on mun vika, se on mun syy
ja vaikka aivan samalta kuin silloin tuoksuu tahmee maa
nyt jalan alla se upottaa


Mä hajotin kuin lautasen seinään
sen kaiken mikä oli ennen
helposti, niin kuin ohimennen

Hän pyysi tanssiin, mä sanoin vie sä
hän oli tuoksu mun tukassa ja hiessä
hänen suunsa suolaiselta maistui


Ja huomenna hän järkyttyy
ja se on mun vika, se on mun syy
ja vaikka aivan samalta kuin silloin tuoksuu tahmee maa
nyt jalan alla se upottaa

Sen voi huomata että sua jännittää
Kun lahjaliiveissä näkyviin nännit jää
Kai sä odotat taas sydän syrjällään
Olenko mä jouluaattona kännissä

Ehkä vieraiden ilmeet sua hämmentää
Kun rintaliiveihin ujuttelen kämmentä
Sukulaisetkin pohtivat mielissään
Taasko se on jouluaattona kännissä

Sitä aina ei huomaa juodessa
että joulu on kerran vuodessa
Ja Aulikki tädin kotiviinistä
Koko suku jouluaattona kännissä
Jouluaattona kännissä

On koko väki joukolla leipää jonoteltu
Turkisliikkeen ikkunaan monoteltu
Moni pudonnut on pois tästä leikistä
Ja liian moni jouluaattona kännissä

Jos vain riippuvan jostain köyden nään
Kiedon kaulani ympäri köyden pään
Olenkohan uutenavuotena hengissä
Kun örisen jo jouluaattona kännissä

Sitä aina ei huomaa juodessa
että joulu on kerran vuodessa
Ja Aulikki tädin kotiviinistä
Koko suku jouluaattona kännissä
Jouluaattona kännissä

Sitä aina ei huomaa juodessaan
että joulu on kerran vuodessa
Ja Aulikki tädin kotiviinistä
Koko suku jouluaattona kännissä
Jouluaattona kännissä

Sota
joka estraadilla
kantaa vaatettaan
Sitä ahteria kumartaa
kaikki jotka vallan saa
Mielipide on järjestelmä
joka meitä kasvattaa
Lannoittamaan äitimaan
kunnes kaula katkaistaan


Karut ovat kädet
jotka takovat varallisuutta
Ruma on se mieli
mikä ei tunnista todellistuutta
Kuolema ei tahdo tappaa
vaikka sielulta ruumiin kuorii
Sielut vannottavat liittoja
liitto kestää ja kansa huorii
kansa huorii...



Uusi sukupolvi
kuolemasta krapulainen
Katsoo miestä
naista lasta likaista
Tuokaa ruokaa
ilman suuta kansa huutaa
Ja vaihtaa aterian
aseisiin ja materiaan


Karut ovat kädet
jotka takovat varallisuutta
Ruma on se mieli
mikä ei tunnista todellistuutta
Kuolema ei tahdo tappaa
vaikka sielulta ruumiin kuorii
Sielut vannottavat liittoja
liitto kestää ja kansa huorii
KANSA HUORII...

Lululla oli kolme mieltä,
Ja yksi niistä valtasi hänet iltaisin.

Hän illalla kohtasi rappiomiehet,
Illalla kohtasi rappiomiehet,
Myrkyistä kuiskien,
Rumuutta palvoen.

Muuten hän oli niin kuin
Yksi meistä vain,
Hän rokkia rakastaa
Ja öisiä katuja.


Päivällä oli toinen mieli,
Kun töihin kiiruhti hoitaja pieni,
Ei kiinnosta paljoa työt,
Silti ilmeet ylpeän.

Normiriemu valtasi heidät,
Kahvihuoneen kalpeat
Sairaanhoitajat.

Muuten hän oli niin kuin
Yksi heistä vain,
Hän rokkia rakastaa
Ja koukussa kiemurtaa.

Muuten hän oli niin kuin
Yksi heistä vain,
Hän rokkia rakastaa
Ja himmeitä valoja.

Lululla oli kolmas mieli,
Asematunnelin ovenpieli
Houkutti häntä
Ja viivytti kaipuun kuolemaa.

Asiaton oleskelu asemilla,
Heikkojen siitä on hyvä olla,
Lähdön läheisyydestä
He turvaa saa.

Muuten hän oli niin kuin
Yksi heistä vain,
Hän rokkia rakastaa
Ja lähdön tunnelmaa.

Muuten hän oli niin kuin
Yksi heistä vain,
Hän rokkia rakastaa
Ja öisiä katuja.