IRC-Galleria

Painaako niskaa
Heitä pois nöyryys turha
Jos tiedät liikaa
on hiljaisuuskin murha

Idiootit aina iloitsee
väsymättä mässäilee
Sidettään jos silmien eestä raottaa
se fiilistä häiritsee

Niin lauma toimii
kun läskit kaljut käskee
Karjaansa soimii
kun itse työtään ei tee

Alas maahan renki jo pokkaa
asemaansa varmistelee
Mitä haaviinsa hamuaakaan
kynsin hampain kii pitelee

Se vaikenee joka pelkää vastausta
ei kestä totuutta, jää vaille vapautta
Se vaikenee joka pelkää muiden mieltä
ja hiljeten väistää vain tyhmemmän tieltä

Kallista tahtoo
halvalla halpaa saa
Kuopastaan huitoo
sen kaivoi ahneudellaan

Sitten syyttää herrojen herraa
joka väärin laumaansa vei
Kun on itse laskenut alleen
miten niin muut tunnusta ei

Se vaikenee joka pelkää mieltä muiden
hukkuu myötävirran ruuhkan sekaan uiden

Vaienneet äänet
taistelu turha raukeaa
Auennein nyrkein katselen raakaa aukeaa
Polvilleen maahan ratsuni uljas kumartuu
Niin siis kaikki taipuu
ja viirit maahan vaipuu
Vielä aamu aukee
auringon kanssa nousee

Voittaja kulkee tuolla kanssa valtikan
kruunun, ja viitan kiihkeän taiston tahriman
Tuon viimeisen aamun airuen jälkeen
joukko huutaa:
"Milloin harha jatkuu! Mistä taivas alkaa
ja miksi kaikki loppuu?"

Voitto heille kuuluu
se tuhkan alle hiipuu
Nuotioiden ääreen aarteineen käy
vielä etsii

Ei näy mitään

Korpikuusen kannon alla on Mörri-Möykyn kolo.
Siellä on koti ja siellä on peti ja peikolla pehmoinen olo. (2x)

Kertosäe:
Tiu tau tiu tau ti-li ta-li tittan
Sirkat soittaa salolla.
Pikkuiset peikot ne piilossa pysyy kirkkaalla päivän valolla. (2x)

Syksyn tullen sieniä kasvaa Karhukankahalla.
Mörri-Möykky se sateessa istuu kärpässienen alla. (2x)

kertosäe

Ottaisin minä Mörri-Möykyn jos vain kiinni saisin,
Pieneen koriin pistäisin ja kotiin kuljettaisin. (2x)

kertosäe

Vaan eipä taida meidän äiti peikkolasta ottaa,
Eikä se edes usko, että Mörri-Möykky on totta. (2x)

perkele.

Kuuden vuoden jälkeenkään sä et ymmärrä
kuinka rasittava olet kännissä
Katsees harhailee ja alat sössöttää
Juomatta ei drinkki surkeinkaan jää
Sä hukkaat avaimesi
ja käyt keuhkoomaan
Et tääl on joku toinen, ku heti avaamaan
En tullut puoli viisi
siis yöllä puoli viis
Kun makaat rappusilla, ei vittu pliis

Älä huuda mulle, älä huuda mulle
Älä huuda mulle, älä huuda mulle
Nyt makaat krapulassa
ja kaipaat hellyyttä
Haiset kompostilta ja paloöljyltä
Jos sulle pitsaa hae en, siitä loukkaannut
Nyt tyyppi jumalauta, havahdut
Älä huuda mulle, älä huuda mulle
Olet jatkojen viimeinen rasti
kuset housuun todistettavasti
Nyt on maskara hiuksissa asti
Mene suihkuun ja toivottavasti
peset vaatteesi itse ja pian
kuka naisesta muovaili sian
Älä huuda mulle, älä huuda mulle

Uuden vuoden jälkeenkään sä et ymmärrä
Kuukautiset ei oo syy olla kännissä
Ensi viikolla on selitykset tuoreita
Likat pyys, ja viina oli ilmaista

Olet jatkojen viimeinen rasti
kuset housuun todistettavasti
Nyt on maskara hiuksissa asti
Mene suihkuun ja toivottavasti
peset vaatteesi itse ja pian
kuka naisesta muovaili sian
Älä huuda mulle, älä huuda mulle
Älä huuda mulle, älä huuda mulle

Riittää ylilyönnit, käyhän kehräämään
ja lähde kotipitsaan aikana hyvän sään
Tuo yksi dillinger ja kaksi litran vissyä
Ääni ajatuksen mua hetken lohdutti
vaan tarttui kitalakeen kuin kanaviillokki
On syyskuu luojan kiitos
Pian pääsen töihin pätemään

Älä huuda mulle
Olet jatkojen viimeinen rasti
kuset housuun todistettavasti
Nyt on maskara hiuksissa asti
Mene suihkuun ja toivottavasti
peset vaatteesi itse ja pian
kuka naisesta muovaili sian
Älä huuda mulle, älä huuda mulle (3x)

Sanon tämän kaiken suoraan
koska mä rakastan sua liikaa
Jokaisella mitta on täynnä
jos susi tulee, saat vaan huutaa
Oma napa ehkä auttaa sua
peilikuva vielä säälii
Saisit kavereita pilttuusta
ne samoin märehtii ja kärsii

Oletko juonut viimein
jokaisen haavan täyteen
Ilo ei löydy millään
Mielenrauha ei valvo viiteen

Miten elämänpiiri söi itsensä
miten kapeni tie, minä näin
hetkensä heitti moni pois
vaan piti penseytensä


No kun on se kauhea
lasinen lapsuus
ja annettu huonot eväät
niin on valmiiksi pilalla kaikki
ja oot liian hauras
sun omasta mielestä
kestämään elämää täällä
Se kaikki on sinusta kii
Tää on viimeinen valitusvirsi
kun kukaan ei jaksa enää


Aina vika löytyy jostain muualta
jotakin voit syyttää
Sinä et ole mistään vastuussa
mitä vittua noi kyttää

Veditkö eilen viimein
jokaisen haavan täyteen
Ilo ei löydy millään
Mielenrauha ei valvo viiteen

Miten elämänpiiri söi itsensä
miten kapeni tie, minä näin
hetkensä heitti moni pois
vaan piti ynseytensä

Et löydä rakkautta
et virtaavaa verta
koska etsit kuolleita
kuolleiden joukosta
et löydä sydäntä
vaan onttoja haarniskoja
sinä katsot tyhjiin silmäkuoppiin
löyhkäävissä vartaloissa
Tahdot helpon lohdutuksen
saat siis halpoja messiaita

Luoti lentää, rintaa raastaa
repii miehen muussiksi
kantakapakaissa vaihtunut
on rock 'n' roll discobluusiksi
Sisaret hehkuvasilmäiset
kauhean kirjakasan alle jäivät
ammatti ahdistaa, huumori huonoa
minä olen kännissä kaikki päivät

Mä olen syytön
syyllinen, syyllinen
syytön
Syyllinen, syyllinen
syytön
Syyllinen, syyllinen
syytön!

Ilma on kaunis, jäkätsijää
merkonomimiehelläni auto on uus
todellinen tilanne, sanoja tarvitaan
(hiljaisuus)
Ravintolan portailla rukoilemassa
sisäänpääsyä taivaaseen
Portsari pistää pullonsa piiloon
kiroaa hiljaa itsekseen

Mä olen syytön
syyllinen, syyllinen
syytön
Syyllinen, syyllinen
syytön
Syyllinen, syyllinen
syytön!

Silmiin sullottu hurskasta uskoa
kansa laulaa temppeleissään
vieras mies yösijaa pyytää
poistuu verta kyyneleissään
Sairaat sielut täynnä tuskaa
vangittuna ruumiisiin
onnea ja rakkautta
tungettuna ykkösbiisiin

Mä olen syytön
syyllinen, syyllinen
syytön
Syyllinen, syyllinen
syytön
Syyllinen, syyllinen
syytön!

Seitsemän sekuntia aikaa katua sun tekoja
Kauheimmat jutut sä voit jättää kertomatta
Mitä jos meteoriitti tippuu päähäsi ennen kuin
Ehdit sanoa ne kaikkein tärkeimmät sanat?

kertosäe:
Minä en unohda sinua koskaan
Vaikka en muistaisi omaa nimeäni
Sinä saatat olla juuri se joka sattumalta
Minut pelastaa meteoriitin alta

Jos osaisit väistää yllätyshyökkäyksen
Taikka olisit panssaroitua terästä
Olisitko haavoittumattomana onnellinen
Vai pakahtuisitko sä kenties ikävästä?


kertosäe:
Minä en unohda sinua koskaan
Vaikka en muistaisi omaa nimeäni
Sinä saatat olla yksi noista ohikulkijoista
Joka sylkäisee vasten kasvojani



kertosäe


Sinä saatat olla juuri se joka sattumalta
Minut pelastaa meteoriitin alta
Sinä saatat olla juuri se joka sattumalta
Minut pelastaa meteoriitin alta

On tämä talo täynnä ihmisiä.
On täällä mies, joka käyttää vain leninkejä,
Ja toinen mies, joka soittaa sen flyygeliä,
Ja sitten nainen ja lapsi ja halvaantunut,
Joka ei vuosiin oo postiansa aukaissut...
Kaunis rouva liimasi ikkunaan punaisen kuun.

On tämä talo täynnä ihmisiä.
On kaunotar jolla ei ole ystäviä,
Ja sotilas, joka seisoo vain ikkunassa.
Se näkee taivaalla pilviä punaisia,
Ja yläkerrassa mies lukee Waltaria.
Kaunis rouva tarjoilee vieraalle konjakkia.

kertosäe:
Ja kaikki tahtoo rakastaa,
Kaikki tahtoo rakastaa.

On tämä talo täynnä ihmisiä.
Kun yksi nauraa, niin toisen on itkettävä.
Niinkuin se mies, joka tervehtii hilpeänä.
Se menee vaieten sänkyyn ja aamusella
On sillä kaulassa tiukasti vain lakana...
Kaunis rouva suutelee vieraansa pakaroita.

On kaikki kadut täynnä ihmisiä,
Ja niillä kaikilla on sitä menemistä,
Ja nuoret suutelevat porttikäytävissä.
Ja miehet kulkevat rantoja likaisina,
Kun laivat valkoiset irtoovat satamista,
Kaunis rouva kahvia laittaa ja piirakoita.



Kaikki tahtoo rakastaa,

Kaikki tahtoo rakastaa.

Pystyisitkö elää ilman sitä ihmistä ketä viimeksi halasit ?
Jos et pystyisi, kopioi tämä pvkirjaasi tai muuten menetät hänet pian!

Illan varjoon himmeään, myötä kaipuun jälleen jään.
Paljon mennyt päivä toi, vaan kuitenkin, kuin hukkaan mennyt ois.
Muiston ääni hiljainen, sielussain soi kaivaten.
Menneen mieleen jälleen tuo, taas muistan sen, kun rakkain lähdit pois.

Missä liekin, minne viekin, polku pienen armaan, kuiskeen kuulen, iltatuulen
Niinkuin lohdun sois, harhaan siellä, kylmän tiellä, kuljet rakkain varmaan.
Mielein kaipuu, toivoon taipuu, saapuu rakkain pois, tuon menneen uudestaan,
jos vielä saisin sen, sua luotain milloinkaan, pois sillon päästäis en.

Katson iltaan, tyhjään siltaan, tuota mietin jälleen.
Onnimainen, toisenlainen, myös kai olla vois.

Illan varjoon himmeaan, myötä kaipuun jälleen jään.
Paljon mennyt päivä toi, vaan kuitenkin, kuin hukkaan mennyt ois.
Muiston ääni hiljainen, sielussain soi kaivaten.
Menneen mieleen jälleen tuo, taas muistan sen, kun rakkain lähdit pois.