Niinhän me sovittiin ?
Että mikään ei erota meitä ?
Että kukaan ei tuu meidän väliin ?
Että tää tulisi kestää ?
Vaikka mikä tulisi et päästäisi musta irti..?
Kuten huomattiin lupaukset ei pidä, aina jotain odottamatonta tapahtuu, mutta ei se mitään kokemus tämäkin. Olishan tämä voinu pahemminkin päättyä.
Sattuuhan se tänään, sattuu se huomennakin, ja viellä monen kuukauden päästä, mutta mä pärjään. En ehkä hyvin, mutta hengissä pysytään. Mä oon vahva, kyllä tää tästä. Itse sotkun aiheutin, itse mä joudun kärsii seuraukset.
Ensi kerralla olen vahva jo ennen, kun minun tarvitsee katua.
Aina olemassa lause; " Kunnes elämä erottaa.." Meille se lause tuli liian aikaisin eteen.
Sä sanoit; " Mä olen maailman onnellisin jätkä." Mutta, sitten se kaikki onnellisuus katosi. Mä pilasin mun onnellisuuden ja ennen kaikkea sun onnellisuuden.
Yksin olen vain minä, mut yhessä me oltiin Me, yhtenäinen sydän.
Voi, kun tää tunne olisi kestäny aina ikuisuuksiin..
Mä kaipaan meitä. Mä tarvitsen sua. Mä välitän susta. Mutta eniten mä silti rakastan sua.
Anteeksi..