Elämäs sitä tutustuu outoihin ihmisiin,
ja oudosti.
Ensin välittää ihmisestä aivan saatanasti,
ja yht äkkii kaikki on ohi ja ruvetaa kovistelee.
Aika jännä juttu sinäänsä ku ei ihmisel oo mtn sanomisen varaa.
Vois miettiii omii tekojaa ja ol hiljaa jos ei muuta keksi.
Mut joo onneks ei paljoo mun persettäni kaiva tämän henkilön tekemiset ja seki o nii vitun säälittävää et esitetää kovist sillo ku kaveri o vieres mutku yksin o nii hempeillää nii saatanasti.
On tää maailma semmosii ihmisii täyn et huhu!
ANNA MUN KAIKKI KESTÄÄ!