Näen unta jossa olen onnellinen.
En ole enää yksinäinen ja murheellinen.
Vierelläni on ihminen josta välitän
ja joka välittää minusta.
Hölmöilemme ja naureskelemme.
Päivä vierähtää nopeasti,
on aika käydä levolle.
Käperryn kainaloosi ja nukahdan.
Toivon vain ettei tämä uni koskaan loppuisi.
Ja sitten.
Herään.
Voih, on aamu.
Mutta mitä,
se ei ollutkaan unta.
Olet yhä vierelläni.
Kaikki se mistä uneksin,
olikin totta.
Viimeinkin voin herätä aamuisin,
tuntematta tulevien päivien
raskasta taakkaa.
Sillä nyt minulla on sinut,
ihminen jonka kanssa jakaa ne.