Voi ku nää viimeiset 5 viikkoa menis nopeesti, alkaa jo olo oleen sen verran tukala. Aamusta oot niin kankee ettet taho millään päästä liikkeelle. Istuminen on vaikeaa, ku maha painaa ja aloittaa lähes aina sen hirveen närästyksen, unohtamatta sitä ku rakas aloittaa sen möyryämisen ja potkimisen masussa siihen malliin et tuntuu kuin nahka repeis. Kävelytyyli taas alkaa muistuttaa yhä enemmän ja enemmän pingviiniä, kun murun pää painaa niin alas, että tuntuu kuin se kohta jo sieltä ulos pullahtais. Saapi nähä miten pitkään iita jaksaa viel masussa asuskella, ennen kun saa tarpeekseen ja päättää maailmaan tupsahtaa:)
Raskaana oleminen on kyl ihanaa, mut loppuvaiheessa sitä rupee väkisinkin oottamaan et sen rakkaan lapsen sais syliin, noiden vaivojen tilalle. Mutta sitten ku lapsi ikinä päättääkään tulla maailmaan, niin se on enemmän kuin tervetullut:) Äippä ja iskä nimittäin oottaa jo tyttöstä<33