Kuljen jossain vitun usvassa, enkä löydä suuntaa. Minne siis elämäni tie vie?
Elämisen hienouksia on paljon ja minulla niitä on elämässäni tällä hetkellä yksi ja se on lapseni. Lapseni saa minut jatkamaan ja pitämään mieleni hyvällä tuulella.
Silti kaipaan ihmisiä elämääni, mutta en kerkee tekee mitään tai mennä mihinkään, kun pojalla ei ole ees viel tarhapaikkaa.
Näillä mennään!