IRC-Galleria

Kyllähän se niin on, että depressiiviset ajatukset valtaavat aina mielen aika ajoin. Ja nyt on se aika.

"Psyykeni on paloina.
Olen hajoamassa paloiksi lattialle
Tilanne ei ole hallinnassani"

"Pidän kiinni molemmista päistä etten räjähtäisi
Täytyy kerätä itseni kasaan
Ne kiduttivat, minä paljastin
Minä valehtelin mutta tunnustin
Anteeksi"

Stam1nan likainen parketti....

Kyllä tämä aikainen kevät voi käydä ihmislapsen kunnolle...jos ei aurinko pian ala vähän hillitsemään itseään, paukkuu AA-kerhon ovet. On kirottua asua baarin yläkerrassa, jos joku pyytää mukaan, on lähes mahdotonta kieltäytyä kunniasta. Yks plus optio...no niin vissiin juu...ehkä se vielä joskus jää siihen. Jos tää on nyt sit se kevät niin tästä tulee TOOODELLA pitkä ja kuuma kesä. Ei vanha jassa ennää....

Mikä vaivaa Suomen nuorisoa. Ei tapoja, ei kunnioitusta vanhempia ihmisiä kohtaa ja mikä pahinta; EI RAHAA. Eihän sellaisia asiakkaita katsele kukaan lempeällä silmällä...korkeintaan sillä sokealla... Yhtiökumppanin tunteita on loukattu, nuoret herrat kutsuivat häntä nimillä pelle, epäilivät häntä poliisin vanhaksi ystäväksi ja pukivat hänelle epäilyttäviä asukokonaisuuksia. Täysin järkyttyneenä kyseisestä vandalismista en tiennyt mitä tehdä. Miten tästä eteenpäin? Onko olemassa enää mitään syytä olla ja yrittää. Voiko edes porvarihallitus auttaa meitä tässä mieltä ravisuttavassa dilemmassa? Olen niin down ja jäätelöt ovat sulaneet.