IRC-Galleria

Älä mene pois, älä mene pois, kuule vielä tää:
Vaikka mikä ois, vaikka mikä ois, kaikki selviää.
Ja sydän vielä kerran on nuori sekä painoton.

Anna pois itkuista puolet, hetkeks vielä tänne jää.
Menköön pois murheet ja huolet, ahdas lieka heltiää.

Tiedä, mitä on, tiedä, mitä on kantaa unelmaa.
Joskus toivoton vaikkakin se on, taivas kimaltaa.
Yllä kauan ollut on selkäpuoli auringon.

Anna pois itkuista puolet, hetkeks vielä tänne jää.
Menköön pois murheet ja huolet, ahdas lieka heltiää.

Mä olen kyllästyny kuvia katsomaan,
Kyllästynyt sivusta seuraamaan ja elämään jossakin.
Mä en vielä ole toivoa heittänyt:
Olen tässä, kiinni tartu nyt, oo, kiinni nyt.

Anna pois itkuista puolet, hetkeks vielä tänne jää.
Menköön pois murheet ja huolet, ahdas lieka heltiää.

Anna pois itkuista puolet, hetkeks vielä tänne jää.
Menköön pois murheet ja huolet, ahdas lieka heltiää.

Oltiin sussen kans vanhuksia ja muisteltiin toisiamme ja tehtiin runoja xD

Susse teki musta:
Saikku monesti nuorena tapparan peliin lähti,
nyt on mummoliigan pelaajatähti.

Saikku oli nuorena hulvaton toveri,
nyt on jalassa vain villa tohveli.

Mä tein Sussesta:
Susse kallisti nuorena usein kuppia,
nyt vain kastelee kukkia.

Nuorena Sussen kanssa aina yhdessä syötiin
ja kaikkia vastaan tulijoita lyötiin.

Tämä näppärä vehje on 15cm pitkä.
Sen käytöstä nauttivat miehet ja naiset.
Sen toisessa päässä on tukko karvaa ja toinen pää on sileä.
Käytettäessä se toteuttaa edestakaista liikettä ja
jättää jälkeensä usein valkoista ainetta.
Tällaista toimintaa suositellaan toteutettavaksi 2 krt päivässä...
Ahh, hammasharja on kätevä! :D

Jos mieleesi tuli jotain aivan muuta kuin hammasharja niin lisää tämä päiväkirjaasi.

Mitä lapsi sanoo äidistä:
>
> 4 vuoden ikäisenä ~ Minun äiti osaa mitä vain!
> 8 vuoden ikäisenä ~ Minun äiti tietää paljon! Todella paljon!
> 12 vuoden ikäisenä ~ Minun äiti ei todellakaan tiedä kaikkea.
> 14 vuoden ikäisenä ~ Tietenkään äiti ei tiedä sitä, myöskään!
> 16 vuoden ikäisenä ~ Äiti? Hän on todella vanhanaikainen.
> 18 vuoden ikäisenä ~ Se vanha nainen? Hän on nyt semmoinen vanhanaikainen.
> 25 vuoden ikäisenä ~ No, hän saattaa tietää siitä hieman.
> 35 vuoden ikäisenä ~ Ennenkuin päätetään, kysytään äidin mielipide.
> 45 vuoden ikäisenä ~ Mietin vain, että mitä äiti siitä ajattelisi
>
> 65 vuoden ikäisenä ~ Voisinpa kysyä äidiltä neuvoa.

Jos arvostat äitiäsi edes pikkiriikkisen verran, niin lisää tämä päiväkirjaasi.

Koska olen perehtynyt Jääkiekkoon, haluan jakaa tietoni muiden kanssa. Voit luottaa asiantuntemukseeni, sillä olen perehtynyt
aiheeseen varsin laajasti.

Kävin 90-luvun lopussa yhdessä jääkiekko-ottelussa Helsingissä ja heti perään toisessa Tampereella 2000-luvun alussa. Lisäksi olen nähnyt Jääkiekkoa useita kertoja Urheiluruudussa sulkiessani televisiota.

Jääkiekko on kamppailu-urheilua. Lajissa kamppaillaan perimmiltään istumapaikoista. Pelissä on kaksi joukkuetta ja paljon numeroituja pelaajia. Heille ei kuitenkaan ole varattu numeroituja paikkoja. Paikkoja on vähemmän kuin pelaajia. Osa pelaajista joutuukin istuimen vapautumista odotellessaan säntäilemään aidatulla kentällä.

Aitauksessa olo on tehty mahdollisimman vaikeaksi: kenttä on jäädytetty vaarallisen liukkaaksi ja pelaajien jalkoihin on sidottu metalliterillä varustetut kengät. Lisäksi toisen joukkueen pelaajat tönivät koko ajan.
Istumapaikkoja vartioi kunkin joukkueen Capo di tutti capi. Hän on se huonosti istuvaan ja räikeään pikkutakkiin sonnustautunut yrmy mies, joka jauhaa koko ajan purukumia. Hän häätää muutaman pelaajan kerrallaan aitaukseen tuupittavaksi. Penkeille jääneet eivät haluaisi
päästää ketään lähtijöiden tilalle, vaan he hakkaavat aitauksesta tulijoita isoilla hanskoillaan ja käyräpäisillä kepeillä, eli mailoilla.

Pelaajan on mahdollista saada istumapaikka yksityisaitiostakin, mutta siitä joutuu tappelemaan. Yksityisen istumapaikan myöntää yleensä näkövammainen, mustavalko-paitaan sonnustautunut mies, kutsumanimeltään Mulkku. Jos Mulkku ei ole päässyt aitaukseen, häntä saattaa tuurata myös Dorka tai Pelle. Pelaaja saa istua privaattiaitiossa kuitenkin vain pari minuuttia kerrallaan. Sitten hänen on taas lähdettävä takaisin aitaukseen tönittäväksi ja kampitettavaksi.

Pelissä on kaksi pelaajaa, joita ei päästetä ollenkaan istumaan. He seisoskelevat aitauksen eri päissä verkosta rakennettujen laatikoiden eli maalien edessä. Heitä kutsutaan maalivahdeiksi. Aitauksessa vuorollaan olevat pelaajat koettavat osua näihin raukkoihin mustalla kumikiekolla, jota lyödään em. mailoilla.

Jäähallissa soitetaan usein kivaa jumppamusiikkia.

Katsojilla on kaksi tärkeää tehtävää. Ensinnäkin katsojien on tarkasti seurattava em. mustaa kiekkoa. Jos aitauksessa oleva pelaaja ei osu kiekolla maalivahtiin, vaan kiekko livahtaa maaliin, on katsomon reagoitava salamannopeasti. Mikäli katsoja kannattaa sitä joukkuetta, jonka maaliin kiekko osuu, hänen on huudettava mahdollisimman kuuluvasti "paitsio". Mikäli katsoja kannattaa toista joukkuetta, hän voi huutaa mitä tahansa, kunhan huutaa kovalla äänellä. Esimerkiksi "Öööh-haa-möää-haa" on suositeltava huuto.
Katsojien toinen tehtävä on tunnistaa pelissä mukana olevia vähemmistöjen edustajia. Lajin fanaattisimmat kannattajat ovat tosi päteviä tunnistamaan esimerkiksi joukkueisiin kuuluvia homoseksuaaleja. Pelin edetessä useaa pelaajaa tervehditäänkin katsomosta iloisilla ja reippailla "homoo-o-o"-huudoilla. Nyt vain sitten seuraamaan Jääkiekkoa! Se on todella mielenkiintoista, kun ymmärtää pelin juonen!

TYTÖT TYKKÄÄ KUN POJAT:

- halaavat häntä takaapäin
- tarttuvat hänen käteensä kun hän kävelee vierelläsi, eikä itse joudu tarttumaan!!
- kietoo kätensä hänen ympärilleen, kun hän seisoo
- ei pakota häntä mihinkään
- kehuu häntä, rehellisesti
- halaa häntä, eikä päästä irti ennen kuin on pakko
- soittaa hänelle iltaisin sanoakseen hyvää yötä
- lohduttaa häntä kun hän itkee eikä seiso vain tumput suorina!
- pyyhkii hänen kyyneleensä
- rakastaa häntä koko sydämmellään ja aidosti

jos et kopio tätä päiväkirjaasi minuutin sisällä, tulee sinulle huono rakkausvuosi

Pidetään huolta siitä, ettei tule naulanreikiä. Lue koko tämä kertomus aina viimeiseen lauseeseen asti. (Tärkeintä onkin lukea viimeinen lause)

Olipa kerran pahantuulinen pikkupoika. Hänen isänsä antoi hänelle pussillisen nauloja ja sanoi, että joka kerran kun hän menetti malttinsa, hänen tuli vasaroida yksi naula aidan takaosaan.
Ensimmäisen päivän naulasaalis oli 37 naulaa. Muutamien viikkojen aikana poika oppi hillitsemään kiukkuaan ja päivittäin naulojen lukumäärä yhä pieneni. Hän huomasi, että oli helpompaa hillitä itsensä kuin takoa nauloja aitaan.
Vihdoin koitti päivä, jolloin hän ei kertaakaan menettänyt malttiaan. Hän kertoi siitä isälleen ja tämä ehdotti, että poika vetäisi aidasta pois yhden naulanjokaisena sellaisen päivänä, jolloin hän ei kiivastunut.

Päivät kuluivat ja lopulta nuorukainen voi vihdoin kertoa isälleen, että hän oli poistanut kaikki naulat. Isä johdatti pojan kädestä pitäen aidan luo. Hän sanoi: 'Olet tehnyt hienoa työtä poikani, mutta katsopas aidassa olevia reikiä. Aitaa ei koskaan enää saada entiselleen. Vihapäissäsi sanotut sanasi jättävät juuri tämänlaisia arpia. Voit iskeä veitsen toiseen ihmiseen ja vetää sen ulos. On ihan samantekevää, kuinka monta kertaa pyytelet anteeksi - haava on yhä olemassa. Sanoilla aiheutettu haava on aivan yhtä paha kuin ruumiillinenkin'.
Ystävät ovat tosi harvinaisia jalokiviä. He saavat sinut hymyilemään ja rohkaisevat sinua onnistumaan. He kuuntelevat meitä, he lausuvat meille kiitoksen sanat ja haluavat aina avata sydämensä meille.

Osoita ystävillesi, kuinka paljon heistä välität ja lisää tämä päiväkirjaasi.
Suo minulle anteeksi, jos joskus jätin sydämeesi naulan reiän..