IRC-Galleria

kun kaikki on ohi....

se vain on tärkeintä maailmassa.....

Kuinka paljon voi sattua yhden pienen paperin näkeminen?? Pieni on ehkä paperi, mutta suuret on siitä seuraukset.. Miten tässä käy?? mihin mennään, miten eletään tästä eteenpäin?
Kumpa voisi saada vastaukset kaikkiin suuriin kysymyksiin, ja kumpa voitais päästä takas ajassa, silloin kun olimme aivan pieniä ja kaikki tuntui olevan hyvin.. olisipa tämä tapahtunut silloin vaikka 15 vuotta sitten, asia olisi helpompi käsitellä.. kun ei ymmärtäisi...
Keneltä ME olemme oppineet puheen lahjat, me sentään puhutaan! Puhutaan toisillemme, puhutaan sen rakkaimman kanssa, puhutaan murheista ja kyllä niistä tunteistakin.. tärkein on että puhumme keskenään, niin hyvistä että pahoista jutuista..
Tullaanko puhumaan TÄSTÄ? tästä tärkeästä paperista ja asiasta, joka muuttaa kaikkien tämän perheen elämän. varsinkin minun.. kuinka minun käy? mihin joudun? kenen kanssa ja minne? joudunko pois tästä talossa missä olen pienen pienen elämäni asunut, talosta jota rakastan ja voisin kuvitella asuvani täällä vielä tulevan oman perheeni kanssa, en halua pois!!
Mihin katoaa ne hymyt ja naurut jota tässä talossa on koettu? eikö ne voitaisi kokea uudelleen?

hyvähän sitä on tänne tulla itkemään... mut miks tuntuu ku mul ei olis mitää??

~kumpa voitais päästä takas ajassa, tehtäs kaikki eri tavalla~

voitaisko joskus lähtee kaikki ulos?? Pitää hauskaa.. niinku joskus ennenki....

onko elämä oikeesti näin vaikeeta....

mitä tehdä kun ei tiedä mitä tehdä..

36 pitkää minuuttia tarvittiin..
mutta nyt on poissa kipu ja tuska.
Aku lähti vihreälle niitylle,
pois meidän luotamme
21.7.2oo8 klo.17.43

Saa nähdä kauan Pete veli kestää yksinäisyyttä..

*
tttttttttp05ttdsdddddddddddddddddddddddddddddddddddddam,k<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<fffffffffffffffffffrcu +ooooooooooooooooooooooo8



PYRO KIRJOITTI IHAN ITE :D:D

Olin tos viikon taas 2640 kilometrin päässä kotoa.. TURKIN AURINGOSSA!! aah...