Juna saapuu asemalle keskiyön aikaan/
Ei ilmassa oo todellakaan keskiyön taikaa/
Kaipaa miestään nainen joka junasta ulos astuu/
Hän katsoo ylöspäin samalla silmäkulmat kastuu/
Hän tietää mist on tulossa mutta ei minne menossa/
miehensä kanssa vika riita nyt lopulta erossa/
Sitä hän pelkäsikin koko yhdesoloajan vaan/
Ei enää tiedä mikä tätä pahaa oloo parantaa/
Hän kävelee kädet taskus kohti tuttuu pysäkkiä/
Katselee matkan varrel puita joisson sydämmiä/
Mitkä vuosia sitten puukolla niihin kaiversi/
Isä takavarikoi puukon ja tarttu raivelist/
Sai se sit hyvän olon kun sai kostaa/
Äidin pettävät teot muttei vittuuka kiinnosta/
Ehkä mut on luotu häviin taas tässä näin kävi/
Petit mua liian monta kertaa kaikki hajos käsiin/