IRC-Galleria

Enkä enää lopultakaan
jaksa tehdä muuta
kuin itkeä katkeria kyyneleitä,
vuodattaa pois menneisyyttäni
pisara kerrallaan,

mutta se ei katoa,
se ei mene pois,
voi luoja miten sattuu!

Sanovat,
menneisyys täytyy käsitellä,
jotta sen voi jättää taakseen,

mutta minun menneisyyteni,
se seuraa jokaista askeltani,
jokaista liikettä,
turha toivoa että voisi taakseen jättää.

Käsitellyt olen
tuhansina öinä,
tuhansien kyynelten
ja huutojen kanssa,

mutta ei se rauhaan jätä,
ei anna mun jatkaa elämääni.

Menneisyys,
menneisyys,
mene pois.

Ja lopulta luovutan,
suostun uskomaan,
että menneisyyttäni
en koskaan voi taakseni jättää,

se on osa minua.

Katkeruus.