IRC-Galleria

Juuri ennen häitä..

Nainen: Hei Rakas
Mies: No vihdoinkin, olen odottanut jo niin kauan!
Nainen: Haluatko että lähden ?
Mies: EN ! Mistä nyt tuollaista sait päähäsi ? Jo pelkkä ajatuskin kauhistuttaa.
Nainen: Rakastatko minua ?
Mies: Tietenkin, kaikkina vuorokaudenaikoina !
Nainen: Oletko pettänyt minua koskaan ?
Mies: En ikinä ! Miksi kysyt tuollaista?
Nainen: Haluaisitko suudella minua ?
Mies: Kyllä, aina kun minulla on tilaisuus siihen !
Nainen: Löisitkö minua koskaan ?
Mies: Oletko hullu ? Tunnethan sinä minut !
Nainen: Voinko luottaa sinuun ?
Mies: Kyllä, kulta..
Nainen: Rakas..

7 vuotta häiden jälkeen:
Lue teksti alhaalta ylöspäin ! ^^

Luettuasi tämän kopioi tämä päiväkirjaasi ja saat loistavan parisuhteen !

mä en voi sille mitään mä oon mä en muuks muutu jos et kestä mua häivy tuhoo ittes katoo ja edelleen kulta on kultaa..........

niin ettäs tiiät=)=)=)

Runo on kirjoitettu enkelillemme..
Tahtomattani jouduin sut antamaan pois
vaikka sulle paikka täällä ollut ois.
Odotti sua täällä äiti ja isä,
oli valmiina kotina uusi pesä.
Oli valmiina sulle veljet rakkaat,
ei auta vaik huudan vauva tuu takas.
Et saanut sä tavata perhettä tätä,
nyt isällä, äidillä suuri on hätä.
Vaikken sua koskaan sylissä pitää saa,
tahdon susta kiittää mä jumalaa.
Nyt katselet pilven reunalta meitä,
ja pidät meidät pois vääriltä teiltä.

Enkä minäkään
kai enää kauaa
lentää jaksa,
saateenkaarisiipieni hohto
jo himmennyt,

en kai enää kauaa
jaksa taivalla taistella.

Siipeni ovat niin kovin heikot,
en jaksa yksin,
ilman turvasatamaani,

seilaan myrskyävällä merellä
majakan valoa etsien,
etsien valoa,
joka johdattaisi satamaani,

mutta ei valoa,
valo ei näy.

Kun aallot jo hipovat
jalkapohjiani kutittaen,
minä tiedän
pian putoavani,

ilman turvasatamaani.

Huudan pimeyteen
satama, satama!
mutta vain kaiku
vastaa huutooni,

voi kuinka minä pelkään,
pelkään että pian putoan!

Kun merenpinta
ja myrskystä korkeat aallot lähestyvät
huimaavaa vauhtia,

vielä viimeisen kerran
minä käännän katseeni horisonttiin,

satamani, satamani,
missä olet?>

Enkä enää lopultakaan
jaksa tehdä muuta
kuin itkeä katkeria kyyneleitä,
vuodattaa pois menneisyyttäni
pisara kerrallaan,

mutta se ei katoa,
se ei mene pois,
voi luoja miten sattuu!

Sanovat,
menneisyys täytyy käsitellä,
jotta sen voi jättää taakseen,

mutta minun menneisyyteni,
se seuraa jokaista askeltani,
jokaista liikettä,
turha toivoa että voisi taakseen jättää.

Käsitellyt olen
tuhansina öinä,
tuhansien kyynelten
ja huutojen kanssa,

mutta ei se rauhaan jätä,
ei anna mun jatkaa elämääni.

Menneisyys,
menneisyys,
mene pois.

Ja lopulta luovutan,
suostun uskomaan,
että menneisyyttäni
en koskaan voi taakseni jättää,

se on osa minua.

Katkeruus.

viikon vittumaisin päivä mitäpä muuta voi sanoo no ei juurikaan mitään=)