IRC-Galleria

Joo, tää kesä tiivistettynä = vittujen vittu.

Iskä vei motskan pois, en päässy motskakyytiin. Joudun myymään amerikanrautani, koska muutettiin kerrostaloon. Pois kauniista omakotitalosta ja isosta pihamaasta.

Jos joku sattuu omistamaan motskan tääl vitun kuusessa eli Pohjois-Karjalassa ja ei pistä pahakseen jos tahtoisin istua kyydis ennen lumien tuloa ni mulle voi ilmottautua!!!!!!!

.......................................................................................................

Tahtoisin pitää Pontiaccini. Muttei se mahu tänne kaupungin huiskeeseen.

Luultavammin se jää seuraaville talon omistajille.

:'(

Nyt on olo, et tahtosin asua Amerikoissa ja ampua eräältä mieheltä pään kunnon haulikolla!

Miten joku voi olla niin paskiainen? Ei sillä etteikö mun elämä ois muutenki jo menny vituiks, mut oishan se ollu kiwa tietää, et ehk siel tunnelin päässä on valoakin eikä ainista samaa pimeyttä mistä ei tunnu nykyään pääsevän juoksemallakaan karkuun.

Oon jo jopa miettiny et syy siihen miks tahtoisin niin kowasti tämän ihmisen poistuvan elämästäni tai no häipyvän täältä kuolevaisten maailmasta kokonaan, on ehkä se et mä oon ite niin heikko. Tuntuu et pelkkä tieto sen ihmisen läsnäolosta jossain päin maailmaa saa jalat pettämään ja tulvaportit aukeamaan. Itse en koe tehneeni kauheasti väärin. Koitin aina olla hyvä, liiankin hyvä ja se meinasi suistaa pois hyvältä radalta. Koulun hoidin hyvin ja aina koitin saada hänen silmiinsä syttymään sen saman loisteen jonka näin joskus lapsuudessani teoilla, joista hän voisi olla ylpeä. Nyt jälkeenpäin ajateltuna, mitä virkaa tekoni ajoivat? Eivät yhtikäs mitään, tuntuu että on menettänyt enemmän kuin saanut takaisin tai tullut hyväksytyksi.

Ja kuinka vaikeaa on nyt, kun koittaa yrittää elää, normaalisti. Ilman turhia riitoja, jatkuvia huutokonsertteja, pelon tunnetta siitä, että saa rangaistuksen.

Tuntuu, että on koittanut parhaansa, tavalla tai toisella.

Ja nyt sitten täytyisi totutella tähän uuteen rytmiin; ei särkyneitä lasiastioita keittiön lattialla, ei mustelmia eikä punaisia kohtia ihossa, ei itkemistä, ei ainaista mielistelyä vain säästyäkseen pahalta, ei henkistä painetta, ei raskaita olkapäitä, joita ei jaksanut joskus nostaa edes ylös.

Kaipa tästä tilanteesta voisi sanoa olevansa onnellinen. Jopa seesteinen.

Se ois tänään sit diabetestä takana 21 vuotta ja samoin tätä elämää myös.

Tuntuu hassulta.

Eilen sain asiakkaalta ruusuja, hyvä etten ruvennu itkemään. Se osti ne miulle miun valmistumisen kunniaksi. :3

Ja mä päätin etten meekkään amkin pääsykokeisiin, vittujako mä niil jos en kumminkaan sit halua mennä lukemaan lisää....koulua kumminki jo yhtäläisesti takana 15 vuotta. Nyt riitti! :D

Odotan jo innolla ens viikon töitä --> 41,75h

JEEEEEEEEEEEEEEIJ!

Postiluukustani tupsahti tänään kutsu ammattikorkean pääsykokeisiin, no toiselle puolelle suomea.

Ei hätiä mitiä, luotin siihen et pääsen kokeisiin ja otin kesälomaa kesäkuun ekalle viikolle, jotta voin varata hotellin ja lähteä vähäks aikaa muihin maisemiin.

Jopas kuullostaa hyvälle. Vikat viikot töissä ennen kesäkuulle siirtymistä onkin sitten 41,50 tuntia/viikko. Siinä jos ei missään hiki lentää..

Jotenkin näin työnarkomaanina huolestuin jo mahdollisista työtuntien menetyksestä lomailun aikana. Mutta nyt täytyy keskittyä eniten siihen ennakkomateriaalinivaskaan, jonka reippaasti tulostin koulun nettisivuilta.

JA huomenna autokoulun eka ajontunti klo 8.30, kuka ees jaksaa herätä tollaseen aikaan?? Ja siihen päälle vielä parit teoriatunnit ni voipi olla väsynyttä naista sen jälkeen.

ei tässä enää voi muuta sanoa ku et oisko missään enempää seiniä, jotka voisivat kaatua päälleni?????

Vanhemmat otti eron ja iskä vie kaiken mukanaan. Alotin just autokoulun, no vittuako mä sillä ku kukaan ei voi kyydittää tonne *******reikään. Edessä siis vissiin autokoulun jäädyttäminen mun kohalta.

Jos joskus muutan jonnekki ni äitin pitää lähteä ajamaan muuttokuormaa, voi *****. Iskä ei kuulemma lähe.

No se vie pikkuveikan mukanaan, hitto. Ihanku mun pitäs osata tehä jotain miesten juttuja, puitten kaatelu ei oo ollu koskaan mun juttu. Tai edes se moottorisahan käyttö. Miten me tehään yleensä mitään ku aina iskä ja veli on hoitanu noi jutut?

Oon jo miettiny et se ois vaa nii helvetin hyvin jos tätä vitun maailmaa ei olis ja sais elellä mun omassa kuplassa välittämättä paskaakaan mistään.

Tais iskeä pahempi masennus ja paniikki.

Mites tän nyt sanos..koulu on loppu. Enää opinnäytetyö ja ruotsin koe, jota oon lykänny kaks vuotta ni se ois siinä.

Oonks mä huono ihminen, jos mietin vielki miten voisin lykätä ton ruotsin kokeen kokonaan?

Toinen plussa, et nyt on tullu nettiin amkin ennakkotehtävien aineistot..se vika enkunkielinen oli sitä luokkaa että huhhuh..XD Onneks kaveri lupas suomennella sitä mun kaa ni ymmärrän jotakin XD

Eilen oli kylmä ja tuulinen sää, mut silti lähin polkupyörälenkille ja kappas, tuli pyöräiltyy 22km (tarkalleen 21,7), ilmankos beba on hieman kipeä XD

Jeij, meikän vika ammattiosaamisen näyttö on nyt ohi ja siitä napsahti K3. Nyt vaan vituttaa, koska kaikki muut numerot tokarissa on K3 ja sit siel keskel sitä rivii on H2...englannista.

Oiskohan pitäny korottaa, no ei vissiin.

ELI MUN KOULU ON OHI ENS VK KESKIVIIKKONA. :D Pitää vaan tehä oppari ja ootella tokaria ja se ois sit siin.

Ja toine asia joka harmittaa ni kohta mun 6vk tuol harjottelussa on ohi ja ens keskiviikkona on mun vika työpäivä siel. Ennätin jo tykästyy siihen paikkaan ja siihen miten paljo siel oli tekemistä verrattuna omaan "palkalliseen" työhöni pikku kylässä.

Mut sit on jotain mitä jännittääkkin..nimittäin ilmottauduin autokouluun. Meni hermot tohon kaupungin autokouluun, ni menin sit sellaselle enemmän "yksityiselle" ilmottautumaan, et sen kanssa voi sopia päivät jne. Ku en mä voi töistä noin vaan pyytää vp, oon varamiehen varamies. :/ Onneks on silleen viel lähempänäkin iteasiassa toi autokoulu mitä tuol kaupungis olevat olisi.

:D

Jeij, mulla on varattuna aika tatuoijalle kesäkuun alkuun. Pitää tosi hyvissä ajoin varata, ku se on aina niin hemmetin kiireinen ja sil on niin paljo niitä varauksia.

Oon pohtinu jo 2kk putkeen, et millanen se mun tatuointi sit ois lopulta ja et haluisinko siihen jotain lisäyksiä. Onneks tää tatskamies vaan tokas mulle et voin tulla näyttää lisäehotuksia, jos tuntuu et haluaa muokata sitä kuvaa. :)

Edellisen tatuoinnin otin viime joulun alla, olikohan marraskuuta. Jännitin hieman sinne menoa, mut purin hampaat yhteen ja kestin sen 2 tuntia ilman taukoja. Lopussa jalat rupes hyppimään yksinään siin hierontapöydällä ku vissiin alko puutuu hermot ja jalat. Oli aikamoinen tuskanhiki ku sit työ oli valmis, mut oli se sen arvosta. :) Tuli just sellanen niinku piti, iteasiassa parempi ku mitä odotin.

Voikohan tähän jäädä koukkuun? Kun jo nytten mietin, et vois ottaa kolmannenkin :D

Sisko kusetti kaikkia 6-0 ja pissi silmään, se sano niin tunteella ettei päässy armeijaan et sai lääkäriltä semmosen paperin.

Mie olin niinku maansa myyny, se halus sinne niin kowasti ja puhuki siit niin paljo aina ja ihmettelin vähä ku se on niin tikiss ja helvetin hyvässä kunnossa (treenannu tässä ihteensä monen vuoden ajan) et miks se sit ei päässy..lääkäri oli kuulemma ollu vastaan sitä ajatusta et nainen menis armeijaan.

Sisko pudotti sit pommin tänään. Iskä oli niin kauheen hyvällä tuulella ja tippa linssis koko ajan.

Se pääs armeijaan A:n papereilla :)

Emmä tiijjä, voiks tän ylpeempi enää olla. Se oli niin menossa sinne ja nyt se todellakin tekee unelmistaan totta. Vois ottaa kyllä mallia omaan elämäänsä. Se lupas ruveta mulle salivalmentajaksi, ku hommaan uudestaan salikortin.

Oot oikeesti rakas <3