IRC-Galleria

luin tossa joku ilta Aisopoksen eläinsadut - kirjan.
Nää on jokku aika söpöjä.


KILPIKONNA JA KOTKA

Kilpikonna oli perin kyllästynyt mönkimään aina vain maankamaralla, ja kerran se pyysi kotkaa nostamaan sen kynsissään niin korkealle ilmaan kuin suinkin. Kotka suostui kilpikonnan pyyntöön ja lennätti sen pilviin saakka. Huomatessaan olevansa niin ylhäällä kilpikonna huudahti:
- Kylläpä maan pinnalla tallustelevat eläimet nyt kadehtivat minua, kun näkevät minun päässeen pilvien keskelle!
Kun kotka kuuli sen, sitä suututti kilpikonnan turhamaisuus, ja se pudotti mokoman haihattelijan kynsistään. Kilpikonna mätkähti kivikkoon ja murskaantui.

(Tyydy omaan osaasi.)



SAMMAKKO JA HÄRKÄ

Olipa kerran sammakko, joka oli niin voimiensa tunnossa, että kuvitteli onnistuvansa tekemään itsestään yhtä suuren kuin sen naapuri, lähiniityllä laiduntava härkä oli. Niinpä se alkoi puhkua ja pullistella valtavasti venyttääkseen nahkaansa. Kun se arveli olevansa kyllin suuri, se kysyi poikasiltaan, joko se näytti härän kokoiselta. Poikaset vastasivat kieltävästi, mutta emo ei siitä lannistunut. Se halusi päästä härän mittoihin ja punnersi ja puhalsi aina vain enemmän ja enemmän. Samalla se tivasi läähättäen jälkikasvultaan ponnistelujensa tulosta.
- Turhaan sinä yrität äiti, poikaset vastasivat.
- Et sinä milloinkaan voi tulla yhtä suureksi kuin härkä.
Silloin turhamainen sammakko pinnisti uudelleen niin hirvittävällä voimalla, että se pamahti kappaleiksi.

(Älä kuvittele olevasi härkä, jos olet syntynyt sammakoksi.)