Ei olla ystävii enää korkeintaa frendejä
ja sen kyllä huomaa meidän molempien eleistä
mä olen hereillä ja samaan aikaan nukun tähän hetkeen
ja muistojen virtaan taas hukun
Kaikki alko hyvin mut sit se piti jättää
ei voi ymmärtää kuinka viiltää syvältä väärin käsitetty
rakkaus vaik se tuntuis hyvältä nii se o harhaluulo
ei se voi toimia ei täydellisyyttä voi kenellekkään loihtia
eikä sydäntä joka iskui loputtomasti kestäis tai suojelusenkeli
joka ne iskut estäis kolhui tulee aina tässä matkan varrella.
Mä haluun matkaa kauas täältä
Kunpa totuudelta voisin mä selkäni kääntää
Haluan vaan sun luokses takas
Haluan sua vasten vaan painautua rakas.
Oot mielessäni sekä joka muistossa
Muistan senkin kun me suudeltiin sielä puistossa
Missä aina ystävinä aikaa vietettiin
Toisiamme heikkoina hetkinä lohdutettiin
Mut ne ajat ei unohdu vaik ne on jo takana
Kaikki muistot viiltää sisimpääni niinkun katana
En muuta toivo kun vaan saisin olla sun luona.
Se kehen luottaa selkänsä kääntää
En haluu miettii en vaan pysty vittu enää
Yksin oikeestaan olikin helpompi elää
Mä kaipasin välil ja kaipaan edelleen
Pakko päästä yli ja teen sen hymyillen
Tie kääntykin auringosta sateeseen
Mut sade loppu en palaa enää menneeseen
Must tulee vielä ehkä onnellinen yksin
Mut se en ollu mä joka kaiken tän tyri
Ei se ollu helppoo ja mä kaiken sen nielin.
