oikeesti. olen riekaleina. mun hermot on ihan mennyttä. miks kaikki on niin saatanan vaikeeta??
... ps. miks joku voi olla samaa aikaan kertakaikkisen rakkain ja ihanin ja viedä mun sydämen, ja samaa aikaa tehdä mut maailman surulllisimmaks. en haluu rakastua ja rakastaa, mut rakastan silti eniten maailmassa. antaisin vaikka henkeni, palvon maata jalkojen alla, ja miks sitä ei voi tajuta?
voisitko vihdoin tajuta että rakastan ja antaa jtn tunnetta myös takaisin?