Niin se on, minä taivun voimasta aaltojen,
niin se nyt on, että laituri haaveeksi jää.
Suolainen on maku huulilla katkeran.
Verisuonissa kiehuu, vie minut aaltoihin.
Kukaan ei koskaan voi sun paikkaa ottaa,
kukaan ei mun maailmasta tee kauniimpaa.
Kukaan ei koskaan voi sun paikkaa ottaa,
kukaan ei mun maailmasta tee kauniimpaa.
Tietenkin minä voimani tunnossa pillastuin.
Mies kun liikoja luulee,
niin laituri haaveeksi jää.
Tiedät sen, että rannalle vieläkin rimpuilen,
mieli pinnalle pyrkii, jalat painavat aaltoihin.
Kukaan ei koskaan voi sun paikkaa ottaa,
kukaan ei mun maailmasta tee kauniimpaa.
Kukaan ei koskaan voi sun paikkaa ottaa,
kukaan ei mun maailmasta tee kauniimpaa.