Se oli vain se yksi yö. Kunpa kello olisi pysäyttänyt ajankulkunsa,
että olisin saanut olla vierelläsi ikuisuuden.
Pidit mua kädestä kii, suutelit.
Ehkä sä vielä joskus tuut mun luo, ainakin toivon niin...
Koske kielelläsi ylä-, ja alahuuleesi. Sulje silmäsi. Halaa ilmaa. Toivo jotain. TOIVO! TOIVO! Toivo oikein kovasti. Avaa silmäsi. Toiveesi toteutuu tänään illalla klo 20.01 vain jos kopioit tämän omaan blogiisi, minuutin kuluessa
kiitos et sä oot mitä mä en koskaan haluu olla
Nyt mä tajuun enemmän, muuten mä voisin olla tollanen
kun sä. Mut samal säälin sua
Ja jos sääli on sairaus taidan sääliin kuolla