Haavat sormeen ja arvet mieleen sain kun kolusin
laitapuolella, elämän risaisen.
Voi vittu kun joskus se rasittaa,
en maata kestä, en maailmaa,
vaan hänenkö niskaan velkani sälytän.
Niin kasvot peilistä pakenee,
tyhjät silmät eilistä katselee.
Mitä sainkaan minä ja mitä saikaan hän,
risaisen elämän