Koitan viel jaksaa, jatkaa matkaa,
pelkään, ja tää on yht tuskaa.
mut ehkä joskus tää kärsimys palkitaan,
ehkä joskus saan nauttia ja rakastaa,
ehkä joskus saan rauhassa nukkua yön,
ehkä joskus saan rauhaisan arjen lopun.
sitä vain toivoa voin.
Valinta on hänen, mä vai se.
Odotan vain, odotan kyynel poskella,
sitä yhtä, ainoaa, vastausta.
hän on sekaisin, eikä tiedä miten vastata järkevästi,
jos vastaus on se,
minne minä menen? missä minä olen?
olenko täällä vielä ylipäätänsä?
näitä asioita ei tiedä, vielä,
huomenna viimeistään tiedän
mistä itseni löydän.