IRC-Galleria

tarina pojasta:
Käydessäni ensimmäistä vuotta lukiota näin kerran erään luokallani olevan pojan kävelevän kotiinsa koulun jälkeen. Hän oli Kalle.
Näytti siltä, että hän kantoi kaikkia oppikirjoja mukanaan.
Ajattelin itsekseni: 'Miksi kukaan kantaa kaikki kirjat kotiinsa perjantaipäivänä? Taitaa olla varsinainen nynny.'
Minulla itselläni oli paljon suunnitelmia viikonlopun varalle, pippaloita ja
jalkapalloa kavereitten kanssa seuraavana päivänä.
Niinpä kohautin olkapäitäni ja jatkoin matkaani.
Hetken päästä näin, kuinka poikalauma juoksi Kallea kohti.
He törmäsivät häneen tahallaan, sysäsivät kaikki hänen kirjansa maahan ja kampittivat hänet niin, että hän kaatui kuraan.
Hänen silmälasinsa lensivät noin kolmen metrin päähän ruohikkoon.
Hän nosti päänsä, ja hänen silmänsä olivat hirvittävän surulliset.
Sydämeeni koski. Juoksin Kallen luokse. Hän ryömi ympäriinsä, etsien lasejaan, kyynel silmissään. Ojentaessani hänelle hänen lasejaan sanoin: 'Nuo ovat pölkkypäitä. Niille pitäisi antaa elinkautinen.'
Hän katsoi minuun ja sanoi 'kiitos', hymyillen leveästi.
Siitä hymystä paistoi todellinen kiitollisuus.
Autoin Kallea keräämään kirjat maasta ja kysyin, missä hän asui.
Kävi ilmi, että hän asui lähellä minua, joten kysyin häneltä,
miksen ollut nähnyt häntä niillä kulmilla aiemmin. Hän sanoi käyneensä yksityiskoulua ennen kuin tuli meidän luokallemme.
Ennen en ollut ollut missään tekemisissä yksityiskoulun oppilaan kanssa.
Juttelimme koko kotimatkan ajan ja kannoin osan Kallen kirjoista.
Hän osoittautui mukavaksi pojaksi.
Kysyin, halusiko hän pelata jalkapalloa kavereitteni kanssa.
Hän vastasi myöntävästi.
Pyörimme samoissa porukoissa koko viikonlopun ajan, ja mitä paremmin opin Kallea tuntemaan,
sitä enemmän pidin hänestä. Kaverinikin olivat samaa mieltä.
Tuli maanantaiaamu, ja näin Kallen taas valtavan kirjapinonsa kanssa.
Pysäytin hänet ja sanoin hänelle, että jos hän kantaa noin paljon kirjoja mukanaan joka päivä, hän kehittää itselleen mahtavat muskelit.
Hän vain nauroi ja antoi minulle osan kirjoista.
Seuraavien vuosien aikana Kallesta ja minusta tuli parhaat kaverit.
Lukion lopulla aloimme suunnitella jatko-opintoja. Kalle päätti mennä lukemaan lääketiedettä ja minä valitsin liiketalouden opinnot jalkapallostipendin turvin.
Opiskelisimme eri paikkakunnilla, mutta olin varma, ettei välimatka vaikuttaisi ystävyyteemme mitenkään.
Kalle oli luokkamme priimus. Kiusasin häntä siitä jatkuvasti ja nimittelin häntä nynnyksi.
Kallen piti pitää puhe koulun päättäjäisissä.
Olin todella iloinen, ettei Minun tarvinnut nousta korokkeelle puhumaan.
Päättäjäispäivänä näin Kallen, joka näytti komealta. Hän oli todellakin päässyt sinuiksi itsensä kanssa kouluvuosinaan.
Hän oli hyvännäköinen silmälaseissaan, ja hänellä oli paljon enemmän tyttökavereita kuin minulla. Kaikki tytöt olivat pihkassa häneen. Olin joskus kateellinen.
Tuli se suuri päivä.
Saatoin nähdä, että Kalle oli hermostunut, joten läimäytin häntä selkään ja sanoin:
'Kuule, hyvin se menee!'
Hän katsoi minuun kasvoillaan se hänelle ominainen, todellista kiitollisuutta osoittava ilme ja sanoi: 'Kiitos.'
Hän ryki hieman ja aloitti puheensa. 'Koulun päättäjäisissä on aika kiittää kaikkia niitä, jotka ovat auttaneet oppilaita selviämään Vaikeistakin vuosista. Vanhempia, opettajia,
sisaruksia, valmentajiakin kenties... mutta ennen kaikkea ystäviä.
Seison tässä sanomassa teille, että paras lahja, minkä voi toiselle
antaa, on olla hänen ystävänsä. Aion nyt kertoa teille erään tarinan.'
Katsoin epäuskoisena ystävääni, kun hän alkoi kertoa siitä päivästä, jolloin ensi kertaa tapasimme. Hän oli aikonut tappaa itsenä sinä viikonloppuna. Hän kertoi, kuinka oli siivonnut pulpettinsa ja
ottanut kaikki tavarat mukaansa, ettei hänen äitinsä olisi tarvinnut mennä keräämään niitä koulusta jälkeen päin. Hän katsoi minuun kiinteästi ja hymyili. 'Olen kiitollinen siitä, että minut pelastettiin. Ystäväni pelasti minut tekemästä jotain kamalaa.'
Kuulin yleisön haukkovan henkeään, kun tämä komea, suosittu poika kertoi meille kaiken hetkestä, jolloin hän oli ollut elämässään heikoimmillaan.
Näin hänen isänsä ja äitinsä katsovan minua kasvoillaan Kallen kiitollinen hymy. En ollut ennen tajunnut tämän kiitollisuuden syvyyttä.
Älä koskaan aliarvioi tekojesi voimaa. Yhdellä pienellä eleellä voit muuttaa toisen elämän, parempaan tai huonompaan suuntaan.
Sinulla on nyt kaksi vaihtoehtoa:
1) Voit kopioida tämän viestin päiväkirjaasi, jolloin muutkin voivat lukea tarinan
2) Voit olla kopioimatta tarinaa päiväkirjaasi ja toimia ikään kuin se ei olisi vaikuttanut sinuun mitenkään.
Kuten huomaat, minä valitsin vaihtoehdon numero 1.
>'Ystävät ovat enkeleitä, jotka nostavat meidät takaisin
jaloillemme silloin, kun siipemme eivät enää pysty muistamaan, miten lennetään.'<

kuvaile minua yhdellä sanalla !
vain yhdellä, ja lisää sitten tämä omaan päiväkirjaasi.

kysy kaveriltasi messengerissä, ja kato miten reagoi
1.Hei auta mua
2.Mä oon ihastunu
3.se on ulkomaalainen
4.ajattelin kertoo sille
5.teen itsemurhan
6.mun on pakko tehä se ku en jaksa
7. vedän sitten huumeita
8.lol tää oli vitsi


miiU sanoo:

hei auta mua
Lörde sanoo:
Niih?
miiU sanoo:
mä oon ihastunu
Lörde sanoo:
KEHE
miiU sanoo:
se on ulkomaalain
Lörde sanoo:
kuka onko kuvii
miiU sanoo:
ajattelin kertoo sille
Lörde sanoo:
NIKKKI
Ja kerro ihmees
miiU sanoo:
teen itsemurhan
Lörde sanoo:
ÄLÄ
miiU sanoo:
mun on pakko tehä se ku en jaksa
Lörde sanoo:
äläääää ku onkos sillä kuvia sillä hurmurilla
miiU sanoo:
vedän sitten huumeita
Lörde sanoo:
Miiu lopeta
miiU sanoo:
lol tää oli vitsi :"DD
Lörde sanoo:
ai koknaa

naqqi!

vertikaali-kuuntelethan mua

Tunne se hetki ollaan toistemme lähellä,
kaikki on nyt hyvin kun saan sun kanssas kävellä,
käsi kädes kohti onnellista elämää vaan,
kaikki tärkeet asiat nyt yhdes kerätään vaan, matkalta mukaan.
Kulta sulle tän nyt lupaan,
että päädytään me vierekkäin onnelliseen kuvaan,
tsekkaa hymy molempien kasvoilla
ja matkoillakin käydään varmastikkin jollain tahoilla.
On tekemistä täs, jos totta niin mä kiitän,
kumarrankin varmasti, kiitos et mä riitän,
täytän sun toivees ja täytän mun paikkani.
Muistaks alkuaikoina ku esteet tieltä raivattiin,
kaikki tehtiin yhdessä ja kaikki tullaan tekemään,
näin täs laiffis pärjätään ja edemmäs vaan edetään
ja keretään viel täyttämään unelmat toistemme,
kulta kyl sä tiiät, me ansaitaan toisemme.

refrain:
Hetkinä näinä voit tuntee sen täydellisyyden,
lämmön ja läheisyyden,
pysythän sä täs, suutelethan mua,
kysyn tän vaan täs, kuuntelethan mua.
Hetkinä näinä voit tuntee sen täydellisyyden,
lämmön ja läheisyyden,
pysythän sä täs, suutelethan mua,
kysyn tän vaan täs, kuuntelethan mua.

Joskin jyrkkii alamäkii oli tässä suhteessa,
mut kaikesta on selvitty,
tää on ku silmänlumetta,
ku suhde vakaal pohjalla hyvält tuntuu sua vaan rakastaa,
ja maata sängys kahdestaan,
kunnes aamu sarastaa.
Kulta rakas pieni kyl sä tunnet tän hetken
ja kuljet tän retken yhdes mun kaa.
Vaan kerkeen hetkeks silmät sulkee
niin heti oot mun mielessä, silmät auki,
onneks oot vaan tossa vieressä.
Lämmin hyvä olo, toivon ettet koskaan pois mee,
en mistään hinnast vaihtais sua kehenkään toiseen.
Uskon ettet satuta, uskon että haluat olla mun lähellä,
ei mikään tässä kaduta.
Oon tehnyt mun siirtoni pelis nimelt rakkaus,
siis mä aion pysyy, kysy vapaasti täs vastaus,
en vaihtais tätä Hummeriin, en kouralliseen timanttei,
tärkeint on vaan et kuljet mun kaa näitä pihan teit.

refrain
Hetkinä näinä voit tuntee sen täydellisyyden,
lämmön ja läheisyyden,
pysythän sä täs, suutelethan mua,
kysyn tän vaan täs, kuuntelethan mua.
Hetkinä näinä voit tuntee sen täydellisyyden,
lämmön ja läheisyyden,
pysythän sä täs, suutelethan mua,
kysyn tän vaan täs, kuuntelethan mua.

Rakkauden värillä, kaikki mä väritän,
tähän oon ryhtyny, kyl mä sen käsitän.
Suhde on korttitalo jota mä vaan rakennan,
rakennan ain uudestaan, kyhään aina parempaa.
Se ei koskaan kaadu, kun petä ei meist kumpikaan,
välil tuntuu etten kestäis olla eros tuntiikaan,
se hetki kun kahdestaan tääl kuljetaan,
kaikki esteet matkalta yhdessä pois suljetaan.
Jep, no kyl tää alkaa meneen rutiinist,
sun kaa joka paikkaan, sisälle sun uniiski.
Käsi kädes mihin sitten aina mennäänkin,
piirrän sormel sydämiä pitkin selkääsi.
Välil pitää nipistää et tajuu kaikki täysil,
huomaan että totta se on, aina siinä käy niin.
Pety en mä koskaan, turhaan mitään kierellä,
rakastan sua, voin vaik sanoo joka kielellä.

refrain
Hetkinä näinä voit tuntee sen täydellisyyden,
lämmön ja läheisyyden,
pysythän sä täs, suutelethan mua,
kysyn tän vaan täs, kuuntelethan mua.
Hetkinä näinä voit tuntee sen täydellisyyden,
lämmön ja läheisyyden,
pysythän sä täs, suutelethan mua,
kysyn tän vaan täs, kuuntelethan mua.

marko on Puuha pete :"D

Lisää tämä blogiin ennen kello 22:30 tänä iltana
niin sinulle tapahtuu huomenna jotain TODELLA hyvää!

vietin sponttaanista synt päivää essin,even,saaran ja jaminkaa : DD
pilattii saarankaa jonku herkkä hetki : DD
tööt tööt : D
"voi vittu tää töötti meni rikki!!!"
oliko ees kivaa!! kiituus teillle<3

onnee minä!! :P

äiti: läheks sie miimu kaikkien koirien kans lenkille?
mä: ai ulos?