Kaikki kyyneleet sun vuoksi pudotettu,
mut kaikki mitä mulle aiheutit on unohdettu.
Jos haluut et mä kuolen ja kuulen sen sun suust,
mä teen sen, lähden vaikka viiltämäl mun kurkun.
Sä olit mulle maailma ja enemmän,
olit mun sydämmes, virtaat mun veressä.
Vielki, mut mä en haluu enää kipua,
en haluu enää kitua olemal ilman sinua.
Eläminen vaikeet, mut en haluu kuollakkaa,
pelkkä sun näkeminen kaataa lisää suolaa haavaa.
Mut en voi nuolla haavaa, en haluu unohtaa sua,
vaik et ookkaa enää unissa, en unohda sua.
Se on hassua, miten mua voi sattua,
kaks vitun sanaa ja miten niit voi katua.
Se on hassua, en nää enää valoa,
koko maailma pimee, ja enää voi vaa sanoa :
En pysty, en enää,
lähelläs hengittää.
Mut miks en voi elää,
Ja enää voi vaa sanoa:
Miks en pysty, en enää,
lähelläs hengittää.
Mut miks en voi elää
jos et oo mun vieressä.