Yritän kävelle ripeästi, että kerkiäisin nopeammin tielle jota reunustavat katuvalot. Tien pää näkyy jo ja maantiellä nopeaa ohi kiitävät autot, - enimmäkseen rekkoja - jotka ajavat ylinopeutta kiireen vuoksi. Sormianikin alkaa palella, hivutan käteni taskuihini kiroten huonoa muistiani - olin jättänyt lapaseni ystäväni luo.
Alkaa sataa lunta. Yksi lumihiutale putoaa nenälleni ja minun on pakko pysähtyä. Annan hiljalleen satavien lumihiutaleiden leijua kasvoilleni, hymyilen silmäni suljettuina ja kasvot jälleen ylös luotuina. Alan pyöriä ympäri käteni sivuille avaten, nauran. Nauran kuin pikkulapsi, en ole nauranut näin pitkään aikaan.
On kuin aika pysähtyisi sateen alkaessa, ympäristö hiljenee täysin - on kuin kaikki olisi pysähtynyt ihastelemaan hentoa lumisadetta ja taivaalla himmeästi tuikkivia tähtiä.
Säpsähdän hereille utuisesta "unestani", kun näen kirkkaan valon. Säikähdän yhtäkkiä ilmestynyttä valoa huomaten seisovani keskellä tietä. Siirryn tein reunaan pois takaani tulevan auton edestä.
Auto ajaa hitaasti ohitseni. Hahmotan auton sisälle kolme ihmistä, yksi ihminen ajaa autoa ja kaksi näyttää istuvan auton takapenkillä. Auto ei vaikuta kovinkaan suurelta edes minun, 11-vuotiaan tytön silmissä.
Auto ajaa ohitseni todella hitaasti, pysähtyen sitten. Ei se aja minusta kauas, pysähtyy jo muutaman vaivaisen metrin päähän minusta.
Katselen tummaa autoa kulkiessani sitä kohti, tarkoituksena ohittaa se. Ihmettelen miksi kuski pysähtyi näin lähelle suurempaa tietä ja katuvaloja.
Kävelen auton viereen katsellen miten sen valoja vasten näkee maahan heittäytyvät pienet lumihiutaleet, miten iloisesti ne leikkivätkään valojen edessä leijaillen. Huomaan avonaisen ikkunan kuljettajan paikalla ja siitä ulos työntyvän käden, jossa on tupakka. Muut auton ikkunat ovat niin kuuraiset etten näe niistä läpi. Lämmin ilma, joka tulvii ulos avonaisesta ikkunasta saa minut huokaisemaan haikeasti.
Miehen ääni, matala ja vahva, pyytää minua pysähtymään auton viereen. En aio pysähtyä, sillä ääni ei ole tuttu ja minua pelottaa. Jatkan kävelemistä ja mies etupenkillä vetää kätensä autoon ajaen vierelläni.
Mies tarttuu kädestäni puristaen sitä tiukasti. Selvästikään hän ei aio päästää kädestäni irti ennenkuin pysähdyn ja kuuntelen mitä jänellä on kerrottavanaan, joten pysähdyn. Mies tiukentaa vain otettaan kädestäni ja käännyn katsomaan autoon odottaen hänen esittävän asiansa.
Autossa on sisällä hämärää. Kuulen kahden muunkin miehen äänen, mutta näen vain kuskin kasvot. Suuret suklaiset silmät, tummat olkapäille ulottuvat hiukset, pitkän takkuisen näköisen parran. Mies hymyilee katsoen pelokkaita silmiäni yrittäen vakuutella minulle ettei tahdo mitään pahaa.
Tämä tumma mies, suoraan kuin unelmistani, irroittaa otteensa kädestäni. Siirryn kauemmas autosta ja mies avaa hitaasti auton oven. Mies nousee ulos autosta, hän on pitkä ja hoikka, yllään hänellä on farkut ja takki. Katson häntä päästä varpaisiin jääden tuijottamaan hänen bootsejaan.
Kuulen ääntä autosta ja olen hahmottavinan kaksi miestä takapenkillä, tosin lyhyt hiuksisia. Pitkähiuksinen mies katsoo minua yhä hymyillen, koskettaa hellästi poskeani ja pyytää tulemaan auton kyytiin.
Siirryn miehestä kauemmaksi katsellen hänen silmiään ja pudistan varoen päätäni. Käännän katseeni jälleen auton valoihin joita vasten lumihiutaleet niin ihanasti heittelehtivät, kuulen miten läheisellä maantiellä kulkee ohi autoja ja olen huomaavinani myös tuon tumman miehen katsovan siihen suuntaan levottomana.
Mies pyytää uudelleen minua tulemaan autoon, he voisivat viedä minut kotiin eikä minun tarvitsisi kävellä enää näin myöhään pimeässä yksin. Hän ei saa minulta mitään vastausta ja tarttuu käteeni käyden kyykkyyn, kasvot omieni tasolla.
Mies hymyilee kauniisti ja pyytää minua jälleen autoon. Pudistettuani päätäni miehelle hän kuiskaa korvaani voivani tulla autoon suosiolla tai väkisin. Säikähdän ja mies hymyilee hiukan ilkikurisesti ja lupaa, että saan istua etupenkillä hänen vierellään ja ettei ole mitään hätää.
Miehen ystävät meluavat takapenkillä käyttäen voimasanoja, kiroillen. Auton takaovi aukeaa ja toinen takapenkillä olijoista nousee autosta heittäen olutpullon hankeen. Miehet katselevat hetken toisiaan sitten nyökäten, tunnen olevani pulassa.
Hymyilen suloisesti miehille ja toinenkin mies, takapenkiltä tullut pitkä, mutta tukevampi vaaleahiuksinen ja parraton, pyytää minua autoon.
Minua pelottaa todella. Aina lapsia kielletään nousemasta vieraiden autoon ja kerrotaan miten siinä voi käydä, mutta miksei koskaan kerrota mitä voi käydä jollei nouse autoon johon vieras ihminen sinua tivaa? Onko se jotain pahempaa? Pelkään todella miettien erivaihtoehtoja.
Riuhtaisen käteni irti tummemman miehen kädestä ja lähden juoksemaan maantietää kohti.
Miehet huutelevat toisilleen käskyjä takanani. Olen varma päässeeni karkuun ja nautin kasvoilleni heittäytyvistä lumihiutaleista, kunnes kuulen jonkun seuraavan minua. Katson olkani yli taakseni ja näen perässäni juoksevan pitkähiuksisen hahmon, kompastun johonkin tiellä.
Epätoivo ja pakokauhu valtaavat ruumiini. Ei nyt, ajattelen, olen niin lähellä tietäkin. Kompuroin ylös koettaen jatkaa matkaa, mutta liian myöhään. Tunnen nykäisyn hiuksissani ja kiljaisen kivusta, joku on hiuksissani kiinni.
Kuulen auton takaani ajavan lähemmäksi ja tunnen miten miehen käsi kietoutuu vartalolleni ja toinen käsi hiuksiltani suuni eteen. Voimakas käsi painaa suutani kiinni ja hengitän puuskittain nenäni kautta. Mies vie kättään keskenkasvuista vartaloani pitkin reidelleni huokaillen korvaani, hän painaa kätensä armotta haaroihini painaen sitä minua vasten. Silmäni pyöristyvät suuriksi minun vikistessä käden takaa, yritän rimpuilla vastaan, mutta olen liian pieni.
Auto ajaa vierellemme ja takaovi aukeaa. Tämä äskein niin kohtelias ja mukava mies vie minut auton takapenkille, pitää minua lujasti sylissään. Hän ei ota kättään pois haaroistani vaikka hiljaa pyydän, jatkaa vain kovakouraista hyväilyään.>