välistä kasvaa kukka,
joka susta muistuttaa.
Etin paikkaani maailmassa,
löysinki palan taivasta.
Kulkuri matkalla taas,
jääny tielle.
Ku jokainen meist se
tarvii jonku sen viereen.
Jonku jonka kaa tehä
asioist virallista.
Eikä juttu oo pelkästään
pinnalista.
Mäkin oon mies jo, en enää
teini.
Voin jättää mun
herutusgeimin
perutuspeiliin.
Tarviin jonkun joka pitää
mua aisoissa,
ku se osuu kohalleen, sen
voi vaistota.
Pitkä matka takan, eikä
osumaa.
Ei oo kiire mihinkää, en
aio rupee hosumaan.
Mul on paljon annettavaa,
ei tavaraa tai rahaa,
mut jotai yhen kaa
kahestaa jaettavaa.
