Vielä ole ei selvinnyt, miksi
lapaseni roikkuu alla hihansuun.
Lailla niiden hakaneulojen,
jotka kiinnittävät heijastimen viereen lapaluun.
Jokin ajaa minut sängystä ylös,
vaikka täydenkuun aika
mennyt on menojaan.
Ja sydän hakkaa
kuinka se jaksaa
viedä sinne,
missä aamu tekee tuloaan.
Miksi seison selkä menosuuntaan
elämäni liukuhihnalla.
Ja kun katson sitä, mistä tulin
niin muistelen usein pahalla.
Mietin, mitä ilman jäin,
mitä häpesin ja kenet petin.
Miksen iloitse siitä, mitä sain.
Miksi aina suren: tuonkin menetin.
Vielä ole ei selvinnyt, miksi
lapaseni roikkuu alla hihansuun.
Lailla niiden hakaneulojen,
jotka kiinnittävät heijastimen
viereen lapaluun.
Mutta, olen kyllin vanha lukemaan
kuolinilmoitukset sarjakuvien sijaan.
Aina en tiedä, mistä minä pidän.
Mutta, taatusti tiedän, mitä minä vihaan.
Sinun täytyy tietää,
mitä vihata,
Sinun täytyy tietää,
ketä totella.