Kylläpä on ihminen herkkä loukkaantumaan.
Heti ollaan nokka vääränä kun ei jokin mene niinkuin oma mieli haluaisi.
Myönnän kyllä nyt olevani itse hyvinkin samaa maata sillä ei ole oikein kaunista valehdella kanssa ihmisilleen ja viellä pahempaa yrittää itseään huijata.
Ja minäkun olen aina toivonut ja vakuuttanut itselleni että minusta on sellainen yhtä kaukana kuin itä on lännestä, enkös silti saanut kuluneen viikon aikana huomata kuinka vieretysten ne sittenkin ovat.
Oikein hävettää tunnustaa että olenkin kuin äkäinen piru ja haudon kostoa mieleni pimeissä sopukoissa, enkä ole tyytyväinen ennenkuin asiat jälleen ovat mielestäni edes jotenkuten niinkuin pitäisi.
Kostoon en sentäs ole viellä tosissani ryhtynyt. Sen verran järki sentään on päässä pysynyt, ja tulee pysymään. Kai minä yhden pirun mieleni sopukoissa voitan.. Vaan mitäs sitten teen jos mieleni pirut hyökkäävät kaikki yhdessä järkeni kimppuuni??