Kun paraneminen on takana
ja sydän on rauhassa,
kun tuska on mennyt
ja pelot ovat poissa,
kun mieli lakkaa puhumasta
ja alkaa kuunnella,
unelmat saapuvat
ja rakkaus herää.
Katson käsiäni
jotka vain haluavat rakastaa
joskus tietämättä miten
silti kykeneviä kantamaan kuormia.
Katson syvälle sisääni
ja näen vain avoimia ovia.
Sydämeni hiljaisuudessa
kuulen tulevaisuuden kuiskaavan.
Unelmissani jokainen ihminen
puhkeaa kauniiseen kukkaan.
Itken itkuja joita he eivät itke,
näen unelmia joita he eivät uskalla.
Heidän haavoitetuissa sydämissään
näen kauneuden jota he eivät näe.
Kuitenkin minulla on vain itseni.
Uskallanko unelmoida?
Olen nähnyt miten he muuttuvat.
Olen nähnyt miten itse muutun.
Luulin että unelmien
ei pitänyt käydä toteen.
Mieleeni ei koskaan juolahtanut
että elämä voisi olla seikkailu.
Olen jo menossa.
http://www.healingeagle.net/Fin/Poems/DoIDare.html