Vielä eilen ruusuntuoksuinen
yön vietin kanssas lämpöisen
meille silkkimeren aallot lauloi hiljaa
unta ja totta toisistaan
en millään voinut erottaa
sä kaadoit beibi mut kuin kypsää viljaa
itseäni tästä syyttää san
lumituisuun yksin jäädä kulkemaan
kun en kysynyt rakkautesi hintaa
paleltaa ja jalkaa painaa
räntä, jäiseen maahan hakkaa
nauru sammuu kylmiin eteisiin
neonvalot nimes kirjoittaa
seiniin kuvas heijastaa
liian kauan uskoin ihmeisiin
itseäni syyttää saan...
päivästä toiseen tyhjää seinää
päivästä toiseen pimeää
päivästä toiseen sun sydämmes päittää jää
päivästä toiseen jään oven taa
päivästä toiseen paleltaa
päivästä toiseen mun toiveet murskataan
eilinen nyt mennyt on
huomispäivä valoton
sydän harmaa yksin tallustaa
aikaa jos mä taaksepäin
beibi voisin kääntää näin
tekis en mä koskaan uudestaan
itseäni syyttää saan...
päivästä toiseen...