Aamulla Nala,Timon ja Pumba etsivät Simbaa kaikkialta. Lopulta Rafiki tuli heidän luokseen. "Ette löydä Simbaa täältä", se ilmoitti. "Kuningas on palannut kotiin."
"Mitä tarkoitat?" Timon kysyi. "Simba on mennyt vaatimaan valtansa takaisin sedältään", huudahti Nala.
Simba oli jo kaukana. Se juoksi ripeästi kohti Jylhämaata. Ylitettyään kotimaan rajan se näki kaikkialla kuivuuden, tuhon ja hävityksen jälkiä. Hetken Simba epäröi. Sitten se tunsi raikkaan tuulenvireen ja näki sadepilvien kerääntyvän taivaanrantaan. Sydän täynnä uutta toivoa se jatkoi matkaansa.
Pian Nala, Pumba ja Timon saavuttivat Simban. Jylhäkallion lähellä ne näkivät hyeenoja. Pumba ja Timon jättäytyivät jälkeen johdattaakseen pedot väärille jäljille. Nala lähti etsimään naarasleijonia ja Simba jäi taas yksin. Se halusi löytää äitinsä.
Scar hallitsi Jylhämaata. Se oli raaka ja omavaltanen kuningas. "Mikset ole tuonut mitään saalista?" se rähisi Sarabille. "Saalista ei ole", Sarabi vastasi. "Riistaeläimet ovat sirtyneet laumoittain muualle. Myös meidän on lähdettävä täältä, muuten mekin menehdymme."
"Me emme lähde mihinkään", Scar ärisi. "Tuomitset meidät kaikki kuolemaan", Sarabi sanoi. "Olkoon niin. Minä olen kuningas ja määrään täällä."
"Jos olisit puoliksikaan niin hyvä kuningas kuin Mufasa..." Sarabi aloitti, mutta Scar tyrkkäsi raivoissaan naaraan maahan.
Samassa kalliolta kajahti vertahyytävä karjunta. Scar kääntyi katsomaan ja näki takanaan uljaan urosleijonan.
"Mufasa!" Scar änkytti henkeään haukkoen. "Ei. et se voi olla sinä. Sinähän olet kuollut." Pelosta suunniltaan Scar perääntyi aaveen tieltä. "Mitä sinä haluat?" se ulisi. "Miksi tulit tänne? Mene pois! Anna minun olla rauhassa"
Mutta Sarabi tunsi heti Simban, vaikkei ollut nähnyt poikaansa moneen vuoteen. "Simba, sinä elät sittenkin", se sanoi onnellisena.