IRC-Galleria

Ootsä, ootsä rauhottunu jo? En, sori, enkä aio
Ootsä, ootsä valmis unohtaan? En pysty kun se vainoo
Voitsä, voitsä antaa anteeksi? En, ja tiedän en oo ainoo
Voitsä, voitsä pliis jo lopettaa? En pysty hillitsemään raivoo

Mä tiedän tiedät sen, mut sitä siedä en,
totuutta kiellä en, sä aiot niellä sen.
Sä tiedät tiedän sen, mut sitä siedä en,
kun mun on paha olla, sun on paha olla.

noin kolkyt päivää kolkyt yöt mua kakstoist kertaa vuodes syö
mä kerron sulle huolet työst, kiersin sun kaa suomee myös.
Ei kelvannu puolet vaan ryöstät vaadit kaiken ja yök.
Nyt mun on paha olla, sun on paha olla.

Meni tuntei päivii viikkoi mä löysin susta vikoi,
löysit musta liikoi vikoi iskit mun rintaani kiiloi
ja nyt me etitään piiloi, naiset kieroi miehet sikoi,
mun on paha olla, sun on paha olla.

En enää tiedä onko, tässä nyt mitään järkee,
kumpikaan ei puhu vaan soittaa suutaan.
Molemmat on niin loppu ei täs oo mitään järkee.
Mun on paha olla, sun on paha olla.

Hei kulti, kulti miten me tähän tultiin siitä kun tunti tunti
yhdes tuntu sekunnilt, tähän et kumpiki on lähdössä eri suuntiin
just mun tuurii et meidän neliöstä tuli rubiikin kuutio.
No joo kylhä meil meni hyvin mut sit sä tyrit ja mä tyrin
ja hommat keitti yli ja sylistä hypättii ettiin syyllistä kuinka tyypillistä.
Mun on paha olla, sun on paha olla.

En enää tiedä onko, tässä nyt mitään järkee,
kumpikaan ei puhu vaan soittaa suutaan.
Molemmat on niin loppu ei täs oo mitään järkee.
Mun on paha olla, sun on paha olla.

Mä tiedän tiedät sen, mut sitä siedä en,
totuutta kiellä en, sä aiot niellä sen.
Sä tiedät tiedän sen, mut sitä siedä en,
kun mun on paha olla, sun on paha olla.

he heei, he heei nyt mä lähden menemään
e eei, e eei en aio jäädä tänne näin
en aio katsoo taakse päin, ovi kiinni sinne jäi
Nyt mut on hyvä olla, sun on hyvä olla.

En enää tiedä onko, tässä nyt mitään järkee,
kumpikaan ei puhu vaan soittaa suutaan.
Molemmat on niin loppu ei täs oo mitään järkee.
Mun on paha olla, sun on paha olla.

En enää tiedä onko, tässä nyt mitään järkee,
kumpikaan ei puhu vaan koittaa huutaa.
Molemmat on niin loppu ei täs oo mitään järkee.
Mun on paha olla, sun on paha olla.

Suru jaksaa mua aina pahempaan, huonompaan paikkaan,
surujen maailmaan.
Siellä odottaa, kerho särkyneiden sydänten,
yksinäisten sielujen ikuinen painajainen.
Siellä kanssa huono-osaisten ihmisten,
kanssa ikäväni sinut pakosta viettelen.
Elelen tietäen ettet ole minun enää,
ilman sua en millään pysty elämään.

on aamu
mua sattuu silmiin niin
et tuntuu et painajaiset jääny silmiini kii
mut mä nousen
etsin ensin housut ja paidan
housut on OK mut paidan mä vaihdan

hoipertelen keittää kahvii
sit täytyy istua
kuus tuolii silti yksin täytyy istuu ja
ja oottaa sitä iskuu joka oottaa mua
mä oon niin väsyny aina kun mul ei oo sua

mä join sit kahvii se maistu aamuiselle
nousen ylös kävelen peilin ohi
näytän haamuiselle
makuhuoneest etsin sukkaa seast muistojen
se on ku etsis neulaa keskelt muistojen
annan olla, jatkan matkaani röökille
aamurööki maistu eilisille kyynelille
sisäl pään enää palanen mua
mä oon niin typerä kun mul ei oo sua

sitä pitäisi kai
jo viimein luovuttaa
sitä pitäisi kai
jo päästää irti
sitä pitäisi kai
opetella elämään
päivät menee mutta hetket satuttaa

pistän kengät jalkaan
sidon nauhat kiinni
takkii en tarvii, ulkon paistaaki niin
et on lämmin, kaikki on kaunist ku sä
jos voisin tuntee olis ihan hyvä olla tässä
lähden kävelee ilman päämäärää
menen minne vaan ikinä mun pää määrää
ilma saa fiiliksen et voisin onnistua
mut mä en siihen pysty kun mul ei oo sua

vastaan tulee dalmatialainen ja nainen
koira vanha, tukeva
nainen samanlainen
nainen käskee koiraa seuraamaan ja noutamaan
viimeset pätemiset ennen omaa noutajaa
kotiin palattuani kuulen äänet tyhjyyden
hiljaisuuden, kaipuun, sen kylmyyden
jos mä nyt kuolisin ei kukaan kaipais mua
mä en kato välitä kun mul ei oo sua

sitä pitäisi kai
jo viimein luovuttaa
sitä pitäisi kai
jo päästää irti
sitä pitäisi kai
opetella elämään
päivät menee mutta hetket satuttaa

Rakastan sua, noita sanoja, olen jaksanut hokea,
tunteja, näkemättä sinua,
sä et usko kuinka mulla on ikävä,
eikä tämä tunne taida vielä hävitä,

pitkään aikaan, tuskin ikinä koskaan,
kaikki kyyneleet ovat jo eksyneet tuskaan,
eikä tämäkään biisi tuo mulle lohtua,
mikään ei ole mitään ilman sinua, kulta,

muistatko ku mä pyysin et nukkuisit kanssani,
edes puoli tuntii, olisit vierelläni,
sitten kun herättiin, huomasin et olit lähelläni,
löysin sen, kadotetun elämäni,

kuinka kaunis oletkaan, sanoin silloin sulle,
saat merkityksen tuon lauseen joka tavulle,
eikä kaikki kaunis saa, tai voi aina kadota,
kai sä tiedät et mä rakastan sinua.

kerto:
Rakastan sua,
kai sä tiedät kultaseni, että unelmilla aina täytyy olla kasvot,
Rakastan sua,
eikä ikävä seurassasi enää jaksa taistella oikeuksistaan,
Rakastan sua,
enkä mahda sille mitään enkä sinutta olla halua,
pelottaa vaan, että unohdus satuttaa, mutta muistot ne murhaa,

Rakastan sua, mä taas mietin että mikä meni vikaan,
sitten tajuan että minä kukas muukaan,
aiheutin sulle taas paljon surua,
ilman tarkoitusta, ilman mitään aikomusta,

niin kutsutusta, elämäst ei oo mitään jäljellä,
sä veit sen kokonaan täysin tietämättä,
mä haluun sut vierelleni viettää ikuisuuden,
ja ikuisuuden jälkeen vielä toisen samanlaisen,

muistatsä ku me silloin tavattiin,
me naurettiin, uusi ajanlasku keksittiin,
mä haluan palata siihen hetkeen takasin,
et voisin tehdä kaiken tyhmyyden toisin,

tottakai tekisin toisin jos vaan voisin,
tän suhteen eteen silloin kyllä urakoisin,
mietin että ajatteletko sinä yhtää minuu,
tän biisin joka sana on rakkaudesta sinuun.

eikä yrittää jaksa jos ei koskaa onnistu,
tyttö tiesi sen ja entisestään lannistu,
hän tiesi ettei enää halunnut jatkaa, matkaa,
ja kirjoitti kirjeen ennen itsemurhaa, jossa luki

ei enää uni auta, väsymykseen,
eikä aamulla kello auta, herätykseen,

Istu siihen vierelleni, paina itses mua vasten, käännä kasvosi tänne,
jotta näen sun katseen. En huomannu sua, vaikka olitkin siinä. Ei
neulakaan näe, vaikka sillä on silmä.
Meni monta vuotta ennenkuin tajusin, kuinka minä rakastan sua. Jos
vain ikinä suinkaan, annat vielä mahdollisuuden, niin osoitan sulle, kuinka
teet kaikesta kokonaista minulle. Tartu mua kädestä, en osaa päästää
irti. Rauhoita minut, pidä musta tiukast kiinni. sä oot niin lämmin.
Pelkät silmät aurinkoa. Tämä koti on liian kallis tuhottavaksi, liian
kaunis tarina rikottavaksi.
Tarvitsen sua, ku anteeksanto ymmärrystä.Tarvitsen sua, ku elämi-
nen hengitystä.

Jos vain voisin jäädä, mä jäisin.Jos vain voisin jäädä, mä kärsin
Ei edes enkeli lennä katkenneilla siivillä, ei lennä.

Älä sano noin, en tahdo enää kuulla, jos et voi jäädä niin anna niin ees
luulla. En kestä edes pientä hetkee yksinäisyyttä, on kaikkialla aivan
liikaa syyllisyyttä, kyynisyyttä.Turha edes ettii syyttömyyttä, maailma
on liian kylmä ilman hellyyttä. Olen heikko ilman sua, olen turha ilman
sua. olen kaiken loppupiste, itsemurha ilman sua. Mä yksin muutamia
sääntöjä laadin, et jos en voi saada sua, niin mä vaadin et, tuhotkaa
kaikki kylät, talot, kaupungit, ja valot. Kaikki metsät, järvet, meret,
lammet, vedet ja padot. Estäkää aurinkoo nousemasta, tähtii
näkymästä. Tehkää hautajainen, joka ikisestä häästä. Kaikki hyvät
ajatukset, ota ja kiroa. Sillä ilman sua, ei mikään tuota mulle iloa.

Jos vain voisin jäädä, mä jäisin. Jos vain voisin jäädä, mä kärsin
Ei edes enkeli lennä katkenneilla siivillä, ei lennä.

Jos vain voisin jäädä, mä jäisin. Jos vain voisin jäädä, mä kärsin.
Ei edes enkeli lennä katkenneilla siivillä, ei lennä.

Jos vain voisin jäädä, mä jäisin. Jos vain voisin jäädä, mä kärsin
Ei edes enkeli lennä katkenneilla siivillä, ei lennä.