Sateisena päivänä kyyneleet valuvat poskilleni.
Ikävä viiltää syvän haavan pieneen sydämmeeni.
Mä toivon niin,että sä olisit vierelläni,
pyyhkisit mun kyyneleet,parantaisit haavani
ja me palattais ajassa hiljaa takaisin.
Mutta kaikki on nyt turhaa,
sillä sylissäsi istuu nyt toinen,
sä olet kai onnellisempi näin.
Kumpa mä vaan voisin ymmärtää sen
ja jatkaa elämääni,aivan kuten sinäkin :/