Olimme tuttavia
Emme juurikaan puhuneet toisillemme
Näimme lähes joka päivä
Muttemme kiinnittäneet toisiimme huomiota
Vain silloin kun toinen oli poissa
Tiedostimme toisen olemassaolon
Lähennyimme vähitellen
En edes muista kuinka se tapahtui
Niin vain kävi
Meistä luultiin heti enemmän
Mutta me kaksi tiesimme
Olimme vain ystäviä
Jotain tapahtui kesken ystävyytemme
En tiedä oliko se hyvä vai paha
Sydämemme sykkivät samaan tahtiin
Toistemme seurassa nopeammin
Tunsin syvää rakkautta
Sinusta en tiennyt
Eräänä päivänä olimme kahden
Sinä ja minä sydämiemme säestäminä
Kumpikaan ei puhunut, oli hiljaista
Yhtäkkiä sanoit kolme kaunista sanaa
Säikähdin ja juoksin pois
Vajosit yksin varjoihin
Palasin luoksesi liian myöhään
Et ollut enää kotonasi
Minulle annettiin kirje
Se oli sinulta
Kirje oli lyhyt mutta kertoi tarpeeksi
"Olen pahoillani. Rakastan sinua myös toisella puolella."
Hautajaispäivänäsi itkin
Itkin enemmän kuin koskaan
Olit lopullisesti poissa
Jätin haudallesi kukkia ja kirjeen
Lyhyessä kirjeessäni oli tarpeeksi jotta ymmärtäisit
"Minäkin rakastan sinua. Nähdään pian."