IRC-Galleria

Rakkauden jäillä



Oli kerran rakastava pari. Tyttö rakasti poikaa enemmän kuin tähtiä taivaalla, ja poika tyttöä enemmän kuin elämää. Tyttö asui perheineen järven toisella puolella. Pojalla oli lyhyt matka tämän luo, kesäisin hän kiersi järven pyörällä, talvisin hän asteli jäiden yli. Eräänä kevät-talven sunnuntaisena iltana, tytön oli määrä palata kotiin, vietettyään koko viikonlopun rakkaansa luona. Poika puki myös ylleen, lähtien saattamaan tyttöään kotiinsa. He astelivat käsi kädessä pihan poikki ja saapuivat tien haaraan, joista yksi johti järvelle, yksi kaupunkiin, yksi kiersi järven. ”Voimme mennä järven yli, jäät kestävät taatusti!”, Poika sanoi. Tyttö hymyili ja suukotti poikaa poskelle. He kävelivät rantaan, mistä näki toiselle puolelle. Kevätaurinko oli sulattanut jäältä suurimmat lumet, mikä teki jäällä kävelystä helppoa. Rakastavaiset kävelivät rakkaudesta onnellisina pitkin jäätä, kohti tytön koti rantaa. Tyttö sai kännykkäänsä tekstiviestin, mikä sai tämän pysähtymään ja kaivamaan puhelimen esiin. Poika jatkoi kävelyään hitaasti. hän oli muutaman metrin edempänä kuin tyttö sanoi: ”Äiti jo kyselee perään…huh, onneksi olemme kohta kotona!”. Poika hymähti ja jatkoi kävelyään. Yhtäkkiä poika pysähtyi. Hänen iloinen ilmeensä jähmettyi ja synkistyi. hän kääntyi hitaasti ja kuiskasi: ”Häivy…”.

Tyttö hidasti kävelyään ja katsoi poikaa nauravalla ilmeellä, kysyen:

”Mitä?”

”Häivy! Anna heittää!”

”Mitä tarkoitat rakas?”

”Mene! käskin sinun häipyä, silloin sinä häivyt!”

”Mut mut… mikä sinun on rakas?”

”Painu ämmä vittuun! Mene nyt saatana!!”, poika huusi naama punaisena raivosta, mutta hänen poskellaan vieri kyynel.

”Mikä sinun on rakas…”, tyttö kuiskasi ja puhkesi itkuun.

”Painu vittuun! Mene!”, poika huusi ja seisoi liikkumatta yhä. Hänen poskellaan valui kyyneliä, mutta hän oli punainen raivosta. Tyttö kääntyi ja painoi päänsä käsiinsä. Hän itki epätoivoa. Kun tyttö oli muutaman kymmenen metrin päässä, hän kuuli pojan huutavan: ”Rakas…olen pahoillani…”. Tyttö kääntyi väristen pelkoaan ja itkuaan ympäri. Poika seisoi yhä liikkumatta. Hän itki yhtä vuolaasti kuin tyttökin. Yhtäkkiä hän nosti kätensä huulilleen, suudellen kämmentään, ja lähettäen sitten lentosuudelman tytölleen. Kun hänen kätensä suoristui, kuulosti kuin koko järvi olisi jyrähtänyt. Valtava rysäys. Poika katosi tytön näkyvistä. Tyttö kiljaisi ja katsoi kauhuissaan. Poika oli veden varassa. Jään sirpaleet olivat jo raapineet hänen naamaansa. Poika piti jään reunasta kiinni kaikin voimin, mutta virtaus imi häntä mukaansa koko ajan. ”Anteeksi…Rakastan sinua! Rakastan enemmän kuin mitään! Hyvästi…”, Poika huusi viimeisillä voimillaan. Sitten hänen kätensä lipesi ja voimakas virta veti tämän mukaansa jäiden alle. Tyttö valahti polvilleen ja itki. Hän itki vaatteensa märäksi. Huuto ja jyrinä olivat saaneet tytön perheen ja useat muut paikalliset rannalle katsomaan murhenäytelmää. Poika oli pelastanut tytön esittämällä että vihaa. Poika oli valmis luopumaan omasta hengestään pelastaakseen rakkaimpansa. Hän tunsi jalkansa alla liikkuneen virtauksen ja tajusi että jos hän liikkuisi tai tyttö tulisi tämän vierelle, jää pettäisi välittömästi ja he kuolisivat molemmat. Poika menehtyi jäiseen veteen hetkessä, mutta tyttö pelastui. Joka talvi siitä lähtien, tyttö on kävellyt virtaus kohtaan ja itkenyt.

© Juha

Lupa oli kopioida