Kevät on takatalvineen ja helleaaltoineen ailahteleva vuodenaika. Tämä heijastuu Oinaassa äkillisinä synkkyyspuuskina ja pessimismikohtauksina. Vastoinkäymisen sattuessa kohdalle Oinas voi joskus mystisesti lamautua, mutta hän nousee synkkyyden alhosta omin voimin, kun taas löytää alkukantaisen sisunsa. Oinas on itseään kohtaan hyvin ankara, ja jos hän suuren menestyksenkin hetkellä vähättelee suoritustaan, on hän tosissaan. Individualistilla on oma, yksilöllinen ja salainen mittatikkunsa, jonka mukaan hän itseään arvioi.
Oinasnainen on miessydäminen, hallitseva ja usein korskean oloinen komentelija. Olipa hän poikamaisen atleettinen ja nopealiikkeinen pärjääjä tai ultranaisellinen miesten unelmien ruumiillistuma, hän aina toimillaan ja puheillaan haastaa uroksia miehisyyden osoituksiin. Häneen surulliset tarinat ja säälin kerjääminen tehoavat vähiten.
Kutakin tähtimerkkiä voi ymmärtää vertaamalla sitä tietyssä iässä olevaan ihmiseen: kevään merkit vastaavat lapsuutta ja nuoruutta, syksy aikuisuutta ja talvi vanhuutta. Koska Oinas on ensimmäinen tähtimerkki, vastaa se loogisesti ihmislapsen ensimmäisiä elinvuosia. Jos siis kanssaihmiset saavat välillä pelätä kohtauksen saanutta Oinasta, on tämä vain turvautunut alkuperäiseen ongelmienratkaisukeinoon: huutamiseen. Samalla kiihkolla ja antaumuksella Oinas myös menee harmaan kiven läpi ja hankkii hengenpelastusmitalinsa.