IRC-Galleria

Näin se vaan on :) ette varmaan tiennykkään MUTTA musta on outoa että en voi sietää ihmistä jonka oon nähny livenä tasan kaks kertaa.En oo ko.ihmisen kanssa koskaan edes jutellu MUTTA kun en pysty ees kuvittelemaan MITÄÄN aihetta mistä voisin riitelemättä jutella sen kanssa...joo mä oon nyt tosi ennakkoluulonen mutta tuskimpa haluan luopua tästä asenteesta kuitenkaan,eläköön omaa pikku prinsessa "unelmaansa" niin mä elän omaa elämääni tutustumatta siihen sen paremmin :) tulipa selvyys tähänkin asiaan.Kiitos ja näkemiin.











Ps. Mä oon oikeasti yleensä supersosiaalinen ihminen.Tää on poikkeus joka vahvistaa säännön ;D

kun seuraa joidenkin kavereiden elämää ;) Vähän niinkö "Ritke,Prooke ja Teilori "niinko anoppi sanois,mutta nuorena sitä jaksaa,näin jo "vanhempana"osaa arvostaa sitä omaa mussukkaa joka pysyy vierellä ala-ja ylämäessä. Ja tajuaa kuinka onnekas on kun noinkin ihanan miehen on itelleen löytänyt,vaikka se ei kyllä siivoa...eikä kokkaa...eikä pese pyykkiä..no mutta kukapa sitä olis täydellinen ;)

Eksyinpä eilen illalla vahingossa jonnekkin mamma palstalle ja kyllä alko ahistamaan.

Miksi aina toivotaan että lapsi olisi terve? okei tottakai on tärkeää että lapsi on terve ja voi hyvin mutta onko se lapsi jotenkin vähemmän "oma" tai rakas jos se onkin sairas tai vammainen?

Miksi luullaan että koko elämä on pilalla tai ankeeta jos ei kaikki olekkaan kunnossa?Kyllä me ainakin vitsaillaan ja lasketaan leikkiä Hannan kehitysvammasta ja voin kertoa että Hanna ei olisi meille yhtään tärkeämpi tai rakkaampi vaikka olisikin terve. Ja olisiko meidän elämä onnellisempaa tai auvoisampaa jos Hanna olisi terve? Ehkä huolta olisi aavistuksen vähemmän tai ne olisi erilaisia mutta näin on oikein hyvä :) tottakai elämä ei oo aina yhtä ruusuilla tanssimista noinkin vahvatahtoisen neidin kanssa ,mutta kyllä me kolme selvitään.

Tälläisiä ajatuksia ihanan aurinkoisena aamuna :)

Olipas mun hevoseni tänään oikein super laiskalla tuulella..sai jalat ihan maitohapoille ennenkun päästiin ees kunnolla reenaamaan.

Muuten kyllä oli aivan mahtavaa pitkästä aikaa päästä ite humman selkään,ehkä ens kerralla sit on reippaampi,noitten tammojen mielenliikkeistä kun ei oikein koskaan pääse perille :)

Oli aika pelottava kokemus kun menin tallille niin tuli setä traktorilla vastaan ja sillä oli kauhea kasa jotain prkln putkia kauhassa ja MÄ jouduin peruuttamaan (tuoreessa muistissa kun peruutin meidän kovia kokeeneen Nissanin Ollin kuorma-autoa päin...) että se mahtu mun ohi...mielessä vaan oli että "nyt kun mä tän auton kojautan jotain päin niin Olli tappaa mut.." mutta hengissä selvittiin. Vitsi mä oon NIIIN hyvä.

Voi hitto että taas kaikki menee niin putkeen..

1. Tähdellä on tulehdus yhdessä neljänneksessä,johan tässä pari viikkoa menikin että kaikki elukat oli terveenä.

2.En oo kerinny tallille ihan liian pitkään aikaan,tänäänkään en ehdi kun pitää anoppi kuskata kampaajalle..

3.Tää meidän ihana kylätie on ihan p*skana,onneani saan kiittää jos saan ton auton ja vanteet pysymään ehjänä taas tän päivän,on se niin s**tanan vaikeeta tulla lanaamaan tota tietä edes kolmen kuukauden välein ja kun siihen tollassia puolmetriä syviä kuoppia ilmestyy niin eipä se lanaus ees paljoa auta..

Johan taas helpotti :)