IRC-Galleria

Että voi ollakkin vaativa projekti hakea hevonen tarhasta näillä keleillä..

1. Laita saappaat jalkaan,ei mitkään "mummo"malliset vaan ihan kunnon pitkävartiset..

2. Liukastele kurassa tarhan luokse ja koita olla kaatumatta koska on aika v*ttumaista ratsastaa kuraisilla housuilla.

3. Avaa portti, kävele= etene askel askeleelta välillä kaksin käsin saappaan varsia mudasta irti kiskoen hevosen luokse ( AIVAN turha odotella että tulis portille vastaan,siinä menee vaan iteltä hermot)

4. Laita naru riimuun kiinni ja ala hilaamaan hevosta porttia kohden, älä jää liian kauaksi aikaa paikoilleen koska muta imaisee saappaan kiinni ja SITTEN sä vasta k*sessa oletkin.

5. Avaa portti ja henkäise helpotuksesta jos olet vielä suht kuiva ja henkisesti terve. Lähde liukastelemaan tallille.

Vie hevonen takaisin tarhaan.........

1. Avaa portti ja koita saada hevosen pää pysymään ylhäällä ettei se pääse syöksähtämään ruohon kimppuun,on meinaan aivan turha yhdellä kädellä koittaa saada sitä 600kg painavaa päätä ylös sieltä ruohotupsusta...

2. Kävele tarhaan ja katso että hevonen seuraa perässä, on aika ikävä tilanne seistä portin narut kädessä , saappaat varsia myöden mudassa ja hevonen rupeaa pakittamaan pikkuhiljaa...Jos hevonen ei meinaa tulla , puhele hevoselle rauhoittavasti " nyt %&¤#¤#% kaakki,&%&¤¤¤%% ala tulla sieltä " varmasti naapuritkin huomaavat kuinka hyvä ja luottavainen suhde sinulla ja hevosellasi on.

3. Kun vihdoin saat hevosen tarhaan, koita myös itse päästä sieltä pois ilman että pitää soittaa tallinpitäjä apuun. Ennen autoon istahtamista on myös ihan fiksua tarkistaa vaatteiden kunto pienten kuraroiskeiden varalta.

Että mä rakastan tätä lajia aina sadekeleillä. Myötätuntoni tallinpitäjällemme. Ei sun asennetta voi kun ihailla..<3

Oltiin ja juteltiin,vai
sanoisinko niin?
Ei jaksa yrittää,
ei voi ymmärtää
Mitä järkee on edes
selittää.

Kai sä tajuat?Mene minne
haluat,en sua haluaisi
nähdä milloinkaan.
Kai sä tajuat? mene minne
haluat,mene kauas etkä
takaisin tulla saa.

Miksi ottaa,jos ei voi
antaa eikä kukaan voi sua
auttaa.
Mitä mäkään tiedän mistään
mene jonnekkin ja sinne
jää.



.........tällä mennään :)............

Näin se vaan on :) ette varmaan tiennykkään MUTTA musta on outoa että en voi sietää ihmistä jonka oon nähny livenä tasan kaks kertaa.En oo ko.ihmisen kanssa koskaan edes jutellu MUTTA kun en pysty ees kuvittelemaan MITÄÄN aihetta mistä voisin riitelemättä jutella sen kanssa...joo mä oon nyt tosi ennakkoluulonen mutta tuskimpa haluan luopua tästä asenteesta kuitenkaan,eläköön omaa pikku prinsessa "unelmaansa" niin mä elän omaa elämääni tutustumatta siihen sen paremmin :) tulipa selvyys tähänkin asiaan.Kiitos ja näkemiin.











Ps. Mä oon oikeasti yleensä supersosiaalinen ihminen.Tää on poikkeus joka vahvistaa säännön ;D

kun seuraa joidenkin kavereiden elämää ;) Vähän niinkö "Ritke,Prooke ja Teilori "niinko anoppi sanois,mutta nuorena sitä jaksaa,näin jo "vanhempana"osaa arvostaa sitä omaa mussukkaa joka pysyy vierellä ala-ja ylämäessä. Ja tajuaa kuinka onnekas on kun noinkin ihanan miehen on itelleen löytänyt,vaikka se ei kyllä siivoa...eikä kokkaa...eikä pese pyykkiä..no mutta kukapa sitä olis täydellinen ;)

Eksyinpä eilen illalla vahingossa jonnekkin mamma palstalle ja kyllä alko ahistamaan.

Miksi aina toivotaan että lapsi olisi terve? okei tottakai on tärkeää että lapsi on terve ja voi hyvin mutta onko se lapsi jotenkin vähemmän "oma" tai rakas jos se onkin sairas tai vammainen?

Miksi luullaan että koko elämä on pilalla tai ankeeta jos ei kaikki olekkaan kunnossa?Kyllä me ainakin vitsaillaan ja lasketaan leikkiä Hannan kehitysvammasta ja voin kertoa että Hanna ei olisi meille yhtään tärkeämpi tai rakkaampi vaikka olisikin terve. Ja olisiko meidän elämä onnellisempaa tai auvoisampaa jos Hanna olisi terve? Ehkä huolta olisi aavistuksen vähemmän tai ne olisi erilaisia mutta näin on oikein hyvä :) tottakai elämä ei oo aina yhtä ruusuilla tanssimista noinkin vahvatahtoisen neidin kanssa ,mutta kyllä me kolme selvitään.

Tälläisiä ajatuksia ihanan aurinkoisena aamuna :)

Olipas mun hevoseni tänään oikein super laiskalla tuulella..sai jalat ihan maitohapoille ennenkun päästiin ees kunnolla reenaamaan.

Muuten kyllä oli aivan mahtavaa pitkästä aikaa päästä ite humman selkään,ehkä ens kerralla sit on reippaampi,noitten tammojen mielenliikkeistä kun ei oikein koskaan pääse perille :)

Oli aika pelottava kokemus kun menin tallille niin tuli setä traktorilla vastaan ja sillä oli kauhea kasa jotain prkln putkia kauhassa ja MÄ jouduin peruuttamaan (tuoreessa muistissa kun peruutin meidän kovia kokeeneen Nissanin Ollin kuorma-autoa päin...) että se mahtu mun ohi...mielessä vaan oli että "nyt kun mä tän auton kojautan jotain päin niin Olli tappaa mut.." mutta hengissä selvittiin. Vitsi mä oon NIIIN hyvä.

Voi hitto että taas kaikki menee niin putkeen..

1. Tähdellä on tulehdus yhdessä neljänneksessä,johan tässä pari viikkoa menikin että kaikki elukat oli terveenä.

2.En oo kerinny tallille ihan liian pitkään aikaan,tänäänkään en ehdi kun pitää anoppi kuskata kampaajalle..

3.Tää meidän ihana kylätie on ihan p*skana,onneani saan kiittää jos saan ton auton ja vanteet pysymään ehjänä taas tän päivän,on se niin s**tanan vaikeeta tulla lanaamaan tota tietä edes kolmen kuukauden välein ja kun siihen tollassia puolmetriä syviä kuoppia ilmestyy niin eipä se lanaus ees paljoa auta..

Johan taas helpotti :)