istun jo varmaan toista tuntia paikallaan
kelailen sitä kaikkee mikä ei oo enää paikallaan
sun kuva mun kädes , painan sen rintaani vasten
tiputan kyyneleen , ja kuvan pöydälle lasken
otan kännykän käteen , soittaisinko vielä ?
oisko siitä hyötyä , mietin koittaisinko vielä
saada sut ymmärtämään tän kaiken tapahtuneen
vai menisinkö vaan sänkyyn itkeen itseni uneen
taas kerran , en mä kauaa tätä jaksa
sä kysyt multa miksen matkaani vaan jatka
se ei oo niin helppoa , ei todellakaan
vaik yritän paeta joka suuntaan , oot ovella taas
mua vastas , jokane oven avaus on niin raskas
palaan sisään yksin , helpompaa olis sun matkas
vituttaa pyörii päiväst toiseen täs samas paskas
kelaten et mikä tän kaiken lopulta ratkas ..