Hassua. Niitä en oo nähny pitkään aikaan... Eikä ollu kivaa, todellakaan.
Tais olla syksy tai jotain. Mää himmailin täällä kotipihassa, ku kuulu naisen kiljumista ja huutamista, se oli yks sukulainen. Hädissäni mietin että mistä se kuuluu, kiersin pihaa ympäri ämpäri, sit tajusin että se tulee järven takaa, metästä... Juoksin sählänä järvenrannan ja pihan väliä, sitten isä tuli pihaan. Käskin sitä kuuntelemaan, ei se oikee ymmärtäny. "Jos sää et mee sinne niin sitten minä meen", sanoin sille ja lähin rantaan veneen luo. Kyllä se siihen tuli venettä laittamaan, jostain syystä ei vaa oikee vaikuttanu siltä että se ymmärsi koko juttua. Mä tiesin että siellä on karhu, joka syö mun sukulaista. Söi ensin mustikat sen kopasta, ihminen oli hädissään ja juoksi karkuun. Karhu juoksi perään. Tarras hampaillaan kiinni käsivarresta. Puri. Raateli. Nosti ilmaan... Sitä huutoo kesti aika kauan, ei me ikinä päästy sinne rannan toiselle puolelle. Sitten se kiljuminen loppu.