IRC-Galleria

Kun ajaa polkupyörällä (jossa ei oo lain vaatimia heijastimia eikä lamppua) pimeessä vesisateessa, voi oikeesti tulla tunne ettei elä kauaa.

Älkää nähkö, älkää ottako askeltakaan. Satutatte jalkapohjanne.

Luota vain minuun, se kuva ei ole väärä. Älä sulje silmiäsi vaan kohtaa heijastus, jonka näet itsestäsi. Hyppää pois joidenkin tarjoamasta valheesta ja pidä näkösi. Tiedät sen olevan todellisuus. Vaikka hätä olisikin ääni, et onneksi osaa muodostaa sanoja. Kuule, kuinka pakotan katsomaan itseäsi, en päästä irti. Älä sano, että olet yksin: olen täällä kanssasi peilittömään maailmaan asti.

"Dancing on the path and singing... Ei minua itketä, tällä kertaa olen ihan tosissani. Mutta ei siltikään ole hirveän hyvä olla, voisiko joku ihana kertoa, miksi? Tää on köyhää ja avutonta, tahdon kynän ja paperia. Entä jos elämä ei odotakaan sitä, joka rakastaa ja ottaa sen kaiken, sillä se on ilmaista? Eihän mikään ole ilmaista, kaikki lähtee jokatapauksessa jonkun pussista, siis JONKUN! Mieti. Eikä sekään ole salaisuus... Olkaa lapset hiljaa, kuka käski nauraa junassa? Onko tuo muka aitoa? Jos minä nauraisin, se olisi aitoa. Jos minä olisin jonkun lapsen äiti, ensimmäinen asia, jonka opettaisin... Aito nauru. Ei pidä nauraa, jos ei ole iloinen. Vai et usko? No, siinä tapauksessa, ota minut vaimoksesi, rakasta minua enemmän kuin mitään muuta. Kun meillä on lapsia, näet, valehtelenko. Tahdon."

Tuu taas mistää mittöö.

Saatanan joulu. Saatanan mistenlinoksa.

Tahron mennä elokuviin, Käskyä kattomaan. No ei sit. Ja tää niskakipu... Eijumalauta.

Vielä ehtii, vielä ehtii... Alkaa nyt.

Sattuu.

Onhan se hieno sana mutta jokapaikkaan tungettuna varsin klisee jo. Ja koska minähän en ole mikään niskakipuinen, yksinäinen pallokaladerbikuski, niin siksi sitten. Maksaahan se minttukaakaokin kuulemma 4H:lla kymmenen senttiä, enkä mä ikinä polta passiivisesti. Ehkä jotkut suunnittelevat Hankasalmelle jotain vatun uimahallia, minä en ainakaan hirveästi saa kehuja agressiivisuudesta. Koska tulee syysloma, ja aion olla ahkera. Vielä joku päivä mä käyttäydyn niin ettei hävetä... Koulutukseltani en ole mikään ruotsi-suomi-sanakirja, älkööt siis kysykö mitään. Yksi ainut kymppi ruotsin verbikokeesta ei takaa kunnon eläkettä. Yksi vaalipaneeli ei viisaammaksi tee, eikä se takaa jäähalliakaan. Koska minttukaakao voi saada hyvinkin tuskaista jälkeä, 1 - 2 - 3, maaahan - alle - oksettaa, kaksi tuntia mukavaa tunnetta siis. Unohtakaamme tuleva 31. tätä kuuta, monnarille ei parane eksyä. Eikä se keliakiakaan kaunista, eikä varsin tekaistu sveduaksentti paranna ymmärrystä ruotsinopettajan sijaiseen. Inget vidare, så där, SVENSKA! Eikä se vaikuta asiaan, vaikka et menisi diskoon huomenna. Harmittaahan se, mutta hienoa juuri kun en ole ainakaan pienesshä heilumassa.

koska en ole kalpea. Eikä ole pientä säätöä, ja hän haluaisi silmiensä värin olevan Moonlight tai Agua. Koska hän rustonsa lävisti eikä toivo steriilin injektioneulan aiheuttavan tulehdusta. Eikä asiaa muuta, vaikka yhden päivän olisit ilman. Mangustejakin on anyway, pallokala jokatapuksessa. Onhan se Mannisenkin Pauli varsin hyvä esittämään kysymyksiä vaalipaneelissa. Sitäpaitsi saahan sitä matikasta seiskankin... Ja jotkut puhuvat keittiössä jostain vatun raamatun epäkohdasta. Eikä mummon tyttökään joulua odota, kellojakaan en tule kääntämään. Uuden vuoden paukut ja tinakengät, prosenteilla terästetyt tänne vaan. Oi että odotan seuraavaa vuotta, valehteleekohan se taas. Kameraakin voi mukana kantaa, vaikkei koulutus riittäisi mihinkään. Ei voi tuntea pakkasta, ei mitään kipeitä perseitä Häkärinteillä. Eikä mitään vatun hikeä, kylmän ilman lenkki ei ainakaan hengittämään pistä. Voi että, jos ominaistuoksuni olisi vanilja...

Entä jos yksi ihminen ei mitenkään voi merkitä toiselle yhtä maailmaa? Näin ei voi olla mitenkään. Ei parane kertoa satuja, jos itsellä ei riitä mielikuvitus tarinan kuvittelemiseen. Kukaanhan ei tahdo asua satukirjassa koko elämäänsä, saa kyllä susikin syödä, punahilkkoja myöten. Syökää minut, älkää kyselkö korvieni suuruudesta. Ja epäkohtia saa olla niin monta kuin tykkää olla, ei voi olla kauheaa vatsakipua kummempaa. Kertokaa miksi kurkkuun sattuu. Minäpä olen varmaan koko elämäni havaintoja tehnyt, mutta eipäs se sitten mitään kerrokaan. Parempi sensuroida, sehän tulee hulluksi. Kinuskipähkinät eivät tietääkseni kasva puussa. Ota teelusikallinen, ruokalusikallinen, kauha, samantien koko astia. Eihän se 5 litraa missään tunnu.

Tahdon pippuripurkin johon vapaasti hengittää.

Mä revin sun pään irti!