IRC-Galleria

Ruokailu puol ykstoista. Perunamuusia ja jotain kalapaskaa se oli. Eipä siellä kukaan tullu sanomaa ettei kävis mulle, no ei siinä sitten mitään. Sitten mantsaa joskus myöhemmin päivällä, rupes tuntumaan vähän ilkeeltä. Varttia vaille yks taisin lähtee. Semmonen kälynen olo, oksettaa ei okseta. Että onko paha olo vai ei. Sitten tuli mieleen että aika samanlaista ku kesällä, onkohan tullu syötyä gluteenia. Parempi tunnilta pois ja vessaan oottelemaan. Ulos vai ei? No tulihan se ulos. Ja sitähän se oli, oksettaa vaikkei mitään tuliskaan (gluteeni pakko näköjään poistaa elimistöstä) ... En suosittele kalaa oksentamaan, maistuu ihan saakelin pahalta ja tulee muutenkin huono olo.

Kotiin heti kun pääsin, nukkumaan. Heräsin joskus viideltä. Pikkasen pölähtäny olo, luulin että on yö.

Että keliakia, better than sex.. -.-

Olette saapuneet katsomaan varsin huvittavaa ja miellyttävää näytelmää. Toivottavasti nautitte esityksestä täysin sydämin! Ole hyvä Johanna, ota sormus pois etusormesta ja ala itkeä.

TIDDIDIDII!

Ehkä nukahdan sinne.

What a wonderful feeling...

Ainoan minuutin olen halunnut. Luovuttanut veden suolaisuuden, iäti pitää jäädä vuodattamaan. Kuinka syvää onkaan kun kukaan ei nosta aaltoja valmiiksi. Ja ainoa joka aurinkoa pelkää. Sivuuttaa nyrkillään ja mielenterveyteni on yksinkertainen. Ei kannata tunteilla. Tarkoitukseni sinussa... Liian kauan joku on rytenyt keskellä tietä. Aution kopio on asettunut talooni, pakko oli muuttaa naapuriin. Ennen kaikkea, mitä olenkaan tehnyt. Kuihtuneen värisävy, hopeinen kultaisessa elämässäkö? Häikäisee halpuudellaan. Ennen sitä olin, ennen tätä en koskaan säädyltäni yltänyt kultaan. Olen vain yrittänyt huijatuksi saada, heti vain vakuutuksetta juosta. Ymmärrykseen. Tai jonkun muun. Antaa sinun ymmärtää todellisen arvoni... Vaikken olisikaan hiiltä kummempaa. Ehkä olen menettänyt kaiken olennaisen. Enemmän tai vähemmän huijaan, saatan joskus valehdellakin. Asetan sormenpäät vastuuseen, mutta raakaahan elämä on. Ei minulla ole vuosia, vaikka puhuisitkin. Kääntäisit kasvosi mieluummin pois. Ehkä joskus saatan katsoa takaisin... Olen avuttomin. Koko elämäni on katolla näytillä, laula vain, taivaalla ei ole tähtiä. Horroksessa yömaan. Mene pois, lennä edes. Vie minut kotiin. Ehkä pelkään, mutta en huuda merkiksi sinulle. Elän alla maan, kutsu sitten jos haluat. Jos et voi mitään luvata, miksei kasvot reagoi? Enkö osaa enää lentää? Yksi viimeinen, onnellinen loppu olisi minun toiveeni. Jätä minulle muutama sana, luulin niiden olevan lunta. Haluaisitko myydä voimaa juosta kotiin. Sano se. Sano. Yksikin sana, niin herään.

Epävarma, laiska, omia typeriä tapoja.

Sinä opetit minulle sadun
tarinan josta en ollut ikinä kuullut

right?

Ei tulis mieleenkään. Muistakaa hengittää.