IRC-Galleria

Noni. Nyt on isä siunattu ja kahvit juotu.
Jännitti nähdä kaikkia sukulaisia ensimmäistä kertaa vähintäänkin 15 vuoteen. Tädistäni en muistanut juuri mitään, ainoastaan hänen hääkuvansa on piirtynyt takaraivooni.
Sedät meni jatkuvast sekaisin; kumpi nyt on Rainer ja kumpi Gunnar?

Itkukin taisi päästä.
Veljeni, joka ei _koskaan_ itke.. Pistimme sitten Jarin lukemaan kukkatervehdyksen ja kyllä jäppisen alahuuli väpätti ja ääni tärisi..

Nyt lähinnä v*tuttaa...

Tänään se sitten on. Rakas isämme siunataan haudan lepoon Korson kirkossa.
Uurna lasketaankin sitten vasta viikon päästä Ruskeasantaan.

Olen kyllä kieltämättä pikkuisen ylpeä siitä, että saimme isälle juuri sellaisen hautapaikan, millaisen hän olisi halunnutkin. Aivan ihanalta alueelta ja reunapaikka. Tosin, hautakiven kanssa tulee pieniä ongelmia, mutta so not.


Lepää rauhassa, rakas isä. ♥

Nyt sen vasta alkaa tosissaan ymmärtämään.. Isä on kuollut ja hautajaiset huomenna :/

Jaahas..

Ruumiinavauksen yhteydessä on tullut joitakin epäselvyyksiä ja jänniä käänteitä matkaan. Isipä lähetetään vielä johonkin hemmetin biokemiallisiin tutkimuksiin.

Pöytäkirjaa odotellessa.. Kuulemma saattaa hyvinkin mennä se vähintään vuosi sen saamisessa. Vittu.

Viimeiset sanani Isälle oli;
"Hyvää matkaa"

Tänään selvisi tarkempi kuolinaika. Alustavan kuolinsyyn kaikki tiedämmekin, mutta poliisi soittaa asiasta vielä ensi viikolla.

Kieltämättä harmittaa,itkettää,vituttaa ja surettaa se tosiasia, että emme edes pääse katsomaan Isää viimeistä kertaa. Yliopistollisesta sanottiin, että näky on liian järkyttävä, joten he eivät suosittele.
Jenni ei meinaa mennä, Jaria tuskin edes kiinnostaa ja mua ei päästetä.
Vaikka siinä menisikin koko loppu elämä pilalle, niin tahtoisin silti nähdä Isän vielä ja hyvästellä.
:(

"Hiljaa lasken seppeleen nukkuvan isäni arkun luo,
En turhaan pelkää kuolemaa minutkin myöhemmin luoksesi tuo.

Sun hahmosi häilyy mun unissani,
Sun kasvosi säilyy mun kuvissani.
Sä annoit kaiken mitä janosin,
Vannoit aamenen mut joit rakkauden"..

Kun olin pieni ja pesin hampaitani, niin isällä oli tapana sanoa; "Iskän pieni helmishammas".
Ja vaikka olinkin jo 20-vuotias, töissä käyvä ja muutenkin jo aikuinen tyyppi, niin joka kerta kun se näki mut pesemässä hampaita, niin se sanoi tuon saman lauseen ja hymyili.
Vittu en pese mun hampaita enää ikinä, jos se on henkisesti niin rankkaa kuin äsken.

Päässä toistuu vaan poliisin lause.
"Valitettavasti tämä on ihan selvä peli".

Mutta miks just minä menin sinne? Miks just tänään? Miks just mun isä..