Kun iltaisin yksin jään
sua mä silloin mietin
en ymmärtää voi, miksi lähdin pois
mä parhaimman vuoden sun
kanssas kahden vietin
kun uudelleen taas kaiken alkaa vois
Pyydä vain
mä lennän niin kuin siivin
halki yön, ja heräät suudelmaan
vuoteeseen
sun vierees hiljaa hiivin
siihen jään, en lähde milloinkaan
mä saapuisin, jos mä vain
tulla uskaltaisin
mä siitä öin ja päivin unta nään
ja haaveilen, kuinka taas
kanssas olla saisin
ja kainaloon sä painat jälleen pään