IRC-Galleria

Masennus. Jos sitä siksi voi kutsua, kun kerran pystyn nauramaan. Ei siis masennus.

Outo olo. Ei sekään, en voi pahoin.

Väsymys. Se sen täytyy olla. Sitä se on! Väsynyt kaikkeen, itseeni, kouluun, itseeni, kotiin, itseeni ja itseeni. Siinä se, elämäni. Aika mitätöntä. Vai?

Keväällähän pitäisi piristyä ja saada uutta energiaa, kun aurinko alkaa taas paistaa ja lumi sulaa. Miksen mie tunne sitä?! On vaa yhä väsyneempi olo päivä päivältä. Mikään ei oikein huvita, kaikki tuntuu niin turhalta, voisin vaan nukkua kaiken yli, mutta tuskin siinä tapatuksessa heräisin koskaan! Koska aina on JOTAIN edessä, joka ei aina ole niin kivaa.
Se täytyy vaan tajuta ja osata ottaa vastaan, niin sitten sen voi jaksaakkin. Mutta mulla se on vielä hiukan vaiheessa. Tajuan sen, mutten omista niin paljon itsekuria, että saisin nostettua itseni pystyyn ja tekemään jotai 'Hyödyllistä'. Aina päätän että teen sen sitten ensi viikolla tai kyllä kerkeän vielä, ei mitää kiirettä. Siksi kaikki läksytkin tulee tehtyä joko yöllä sängyssä tai sitten en tee niitä lainkaan. Vaikka koko päivänä en ole saanut mitään järkevää aikaan.

Apua.
Sitä tässä tarvittaisiin. Ja kipeästi.

Joku päivä tästä selvitään. Jollei ennen niin viimeistään kesällä saan poistettua
väsymykseni.

TOIVOTTAVASTI.

: @uti O_o