Meil oli hetkemme ja lupaan muistaa ne. Kuva meist yhdessä, tauluun ikuistan sen.
En pyydä maailmaa sulta tai kuut taivaalt. Mä oon sua varten tääl, seison täs paikallaan.
Jotain niin painavaa ku ei pois sua päästää saa. Vuodet vaan vierii ja mietin millon sut nähdä saan.
Mut se ei taida tapahtuu, miten uskallan enää kehenkään rakastuu. Muistot palautuu, tie mun edes avautuu.
Päämäärän tunteille on enää avaruus. Koska sä oot muisto, kuva mun silmissä.
Etkä sä hymyile vaan söpösti irvistät...
Eikä millään pahalla joo moikataan kun tavataan. Mut tiedä se et tääl on joku joka rakastaa.
Ja tekee mitä vaan sun puolestas, vuosien pääst tai jo heti huomenna.
Kunnes erottaa meijät kuolema. Mä tein sen virheen et rakastuin näin nuorena.
