IRC-Galleria

Kirkas, kaunis, sileä.
Rauhallinen, kylmä, yksinäinen.
Ei kykene kävelemään ohi.
Pysähtyy, katsoo.
Totuus, valheet, salaisuudet näkyvät edessä.
Painostava tunne.
Vastaus on edessä, mutta ymmärtää sitä ei voi.
Lyönti, potku, huuto.
Voimakas tunne.
Kuva totuuden, Kuva valheiden, Kuva salaisuuksien on rikki.
Rikottu, Kylmyydessään hylätty.
Raivo ja tuska, katseen huuto palasille.
Kädet haavoilla, jalat tunnottomat.
Katse tyhjä ja mysteerinen.
Kalpeat kasvot.
Rikottu.

Aaro soitteli jotain aika agressiivista, sain ihan kamalan sanavyöryn joten juoksin hakemaan kynää ja paperia. Lopputulos, joskin todella keskeneräinen, olen evo... :

Kaunis kukka
Kylmyys, hukka
Routa vienyt omansa pois

Uhka, tuska
Peljätä kaikki voi

Elämän uoma
Totuus kaukana

Raivo huutona kylmään
Kauneus katoaa
Käsin sitä hamuaa

Viha kasvaa

***

On ollut useita päiviä, jolloin olen ollu tosi väsynyt. Monen monia päiviä..

"Elämän taika on lähellä ja kaukana. Ihmisyys palasina.
Väsymyksestä raskaat jalat eivät huomaa suurta kuralätäkköä.
Huokaus, todella raskas. Painuu pää ja silmät sulkeutuvat.
Tunnistaa teeskentelyn ilmapiirin, löytää sen myös omasta käytöksestä.
Käsi puristuu nyrkkiin. Viha on läsnä. Viha ja väsymys.
Rappeutuu kuva ihmisen. Varjo haalistuu. Keho luuhistuu."
-$

Kuljet hänen ohi ja katsot tovin.
Miksi tunnet tämän, miksi tunnet tämän.
Tahdot koskettaa, nostat katseesi.
Et voisi koskettaa, pyyhit kyyneleesi.

Hän yksin seisoo, yksin mietteissään. Kovin kaukana he ovat erillään.
Eikö tarinaa syntynytkään?
Mikään ei kestä ainiaan, he molemmat tuntevat sen.
Mutta kaipuu kasvaa ja aika kulkee juosten.

Ajan kulkua et huomaa, kun katsot häntä.
Ajan kulkua et huomaa, kun tahdot koskettaa.
On aika estot purkaa, on aika nähdä vaivaa.
On aika kasvaa, tunnet sen.

Näet hänet uusin silmin. Yhä yksin mietteissään.
Mutta muuri on poissa.
Kaikki alkaa aikanaan, hänkin tuntee sen.
On kaipuu kasvanut ja aika lakannut.

Pysähtyi aika, kun katsotte.
Pysähtyi aika, kun kosketatte.
Estot ovat poissa, olette vain te.
Hän palaa halusta saada sinut, huomaat sen.
Katosi välimatka, hän on siellä missä kulkee ajatuksesi.

200 miles per hour
That's how fast I seem to go

With the weight of the world on my
shoulders
Slow down. come and catch us all

WAIT!
Slow Down!
Take!
Slow Down!
Why can't you help me?
Slow Down!

Feel
When I'm in doubt

I need something beautiful
To fill the space we've taken up
I need something to feel real
Again before I go numb

Downward spiral. a kaleidoscope view
Is what you're seeing saying so jaded
The picture I drew

Pitäisikö minun onnistua olemaan hyvä sisko?
Pitäisikö minun onnistua olemaan mallikelpoinen perheenjäsen?
Pitäisikö minun onnistua olemaan loistava oppilas?
Pitäisikö minun onnistua olemaan hyvä musiikin parissa?
Olisiko minun osattava tehdä näitä kaikkia yhtäaikaa?
Olisiko erittäin tärkeää, että osaisin olla ystävä, joka ei poistu tukemasta.
Ystävä, joka osaa olla hiljaa, mutta osaa myös puhua?
Olenko epäonnistunut?
Itseni mielestä olen...
Olen miettinyt näitä asioita todella paljon.
Eivätkö ihmiset ymmärrä, kuinka pahalta se tuntuu, kun he puhuvat minusta kuin esineestä. Tavarasta, jolla ei ole ihmisarvoa.
Okei, pikkuveli ei ole minua pahemmin arvostellut, mutta huomaan omassa käytöksessäni pahoja paikkoja.. Mutta tiedän etten pysty kaikkeen siihen mihin pitäisi. On niin monia osa-alueita joita pitäisi osata...

Kalle Ahola on joskus parempi kuin hyvä vaihtoehto, ihana fiilis tuli tästä:

"Maataan paikoillaan
yö päällemme varjot pudottaa
Valvotaan kuun maisemaa
Aika roikuu paikoillaan
yö pidättää henkeään
ja meistä kummatkin esittää nukkuvaa

Niin kuin variksenpelättimet tuolla öisellä pellolla
me vartioidaan kuun maisemaa
Niin kuin variksenpelättimet jalat routaan lukittuina
niin lähellä mutta kaukana toisistaan

Samassa huoneessa
samassa jäisessä vuoteessa
me valvotaan kuun maisemaa
maataan vaan ja jatketaan
koiranuntamme silmät raollaan
Hämähäkki katossa kutoo verkkoaan

Niin kuin variksenpelättimet tuolla öisellä pellolla
me vartioidaan kuunmaisemaa
niin kuin variksenpelättimet jalat routaan lukittuina
niin lähellä mutta kaukana toisistaan

Kuun maisemaa
- vain varjo siitä mitä olla pitäisi
Kuun maisemaa
- minä taidan olla ja niin oot sinäkin
Kuun maisemaa
- variksenpelättimet öisellä pellolla
Kuun maisemaa
- teroittavat ruosteisia viikatteitaan

Hiljaa vaan kuunnellaan
kuinka luuranko soittaa rumpujaan
kylkiluut kapuloinaan
hiljaa vaan kuunnellaan
ja meistä kumpikin taitaa aavistaa
mitä se tarkoittaa

Maataan paikoillaan
yö päällemme varjot pudottaa
valvotaan kuun maisemaa"

"Somebody tells the truth, somebody lives a lie"
Vois olla motto :D

Onse jännä, kun perkule puolen yön aikaan vielä immeiset tupakilla käy parvekkeilla ja kävelee kaduilla, ei saanu rauhassa räpsiä kuvia :[

Aukasen suklaalevyä ja selitän muistaakseni jotain Marsalle ja Nikolle. En millään meinaa saada sitä folioo auki...

Sanna: Tässäkin joku basistilukko!!
-Niko nauraa ja Eero kävelee paikalle-
Eero: Mikä oli?
Sanna: Basistilukko, ja joo, en tarvitse apua!

Elämän hankalia kohtia, niistä vain täytyy päästä yli vaikka kiertämällä! Lopulta se perkelee folio repeyty :\

Lämmin tunne, kukaan ei voi lannistaa sinua nyt.
Et tahdo olla muualla kuin tässä, hänen vierellä.
Hän on ajatuksissasi, mukana aina siellä minne menet.
Olet täynnä elämää. Kaunis harso peittää mielesi.
Löysit valon pitkälle polullesi,
sille kiviselle tielle, joka ei anna armoa kenelekään.
Nyt askeleesi, huolesi ovat keveämmät.
Ei kukaan voi teitä lannistaa.
Rakenna suojaa ympärillenne, älä tee muuria välillenne.
Halaa tiukasti, älä jätä häntä kylmään.
Kukaan ei voi meitä lannistaa, ei nyt!
- $